Seiväshyppääjä Wilma Murrolla on lämpimiä muistoja Tokiosta, vaikka edellinen visiitti neljä vuotta sitten olikin tyystin erilainen lauantaina alkaneisiin yleisurheilun MM-kilpailuihin verrattuna.
Murto jakoi vuonna 2021 koronapandemian lykkäämissä ja ilman yleisöä kisatuissa olympiakisoissa viidennen sijan naisten seiväshyppyfinaalissa. Se oli suomalaishyppääjälle eräänlainen astinlauta seivästähteyteen, sillä seuraavana vuonna Murto voitti EM-kultaa Münchenissä Suomen ennätystuloksella 485. Vuonna 2023 Murto juhli EM-hallikultaa ja nappasi Budapestissä MM-pronssin.
Kahden rikkonaisen vuoden jälkeen Murto on MM-Tokiossa jälleen astinlaudan äärellä, kuten urheilija itse asian mainitsee. Maanantaina järjestettävä seiväskarsinta on polvivammasta toipuneelle Murrolle vasta kauden kolmas kilpailu, mutta suomalaistähti uskoo selvittävänsä tiensä finaaliin.
– Olisi varmaan aika helppo sanoa, että minun olisi ollut helpompi jäädä kotiin, ja luulen, että kukaan ei olisi kauheasti kyseenalaistanut sitä päätöstä. Ajattelin kuitenkin, että tänne lähteminen vie eteenpäin. Se, että altistuu kisatilanteelle ja kilpailee kovissa kisoissa, vaikka oma taso ei ole se, mihin on tottunut ja missä haluaisi sen olevan, 27-vuotias Murto kertoi Suomen joukkueen tiedotustilaisuudessa.
"On tehty se, mitä on pystytty"
Murto ilmoitti elokuun alussa palaavansa kisakentille lyhyemmällä vauhtijuoksulla. Tokiossa Murto hyppää 12 askeleella, kun täysi vauhti olisi 16 askelta. Täyteen vauhtijuoksuun palaaminen ottaa seiväshypyssä aikansa.
– Pitää hyväksyä, että ihan niin pitkällä ei olla kuin arvokisoihin tullessa haluaisin olla. Se on ollut tiedossa alusta asti. Kolmen kuukauden hommia ei voi kolmessa viikossa tehdä, Murto sanoi.
– Olen tyytyväinen, että ylipäätään olen täällä kisoissa.
Murron MM-valmistautuminen ei ole sujunut optimaalisesti, sillä hän sairasteli elokuun lopun Ruotsi-ottelun jälkeen. Sairastelun takia Murto lykkäsi hieman lähtöään valmistautumisleirille Chibaan.
– Valmistautuminen on jäänyt pitkälti tänne. On tehty se, mitä on pystytty. Tavoitteena on, että maanantaina vire on hyvä.
Lampelalle seivästoimitus Japaniin
Elina Lampela lähtee lähtökohtaisesti Suomen ykköstykkinä karsintaan. Lampela tehtaili vielä elokuun lopulla Belgiassa ulkorataennätyksensä 464, mutta paluumatka sai ikävän käänteen.
Lampelan seipäät rikkoutuivat lentoyhtiön kuljetuksessa. Hän sai korvaavat seipäät viime hetkellä Puolasta.
– Sieltä löytyi minulle uudet alkupään seipäät eli treeni- ja verryttelyseipäät ja ne seipäät, jolla aloitan kisan. Lisäksi Tokioon on tulossa vielä kolme seivästä. Kaksi treeniä ehdin noilla alkupään seipäillä tehdä, Lampela sanoi.
Lampela on hypännyt parhaimmillaan 470 maaliskuun EM-hallikisoissa.
– Viimeinen kisa Belgiassa nosti itseluottamusta. Tiedän, että pystyn hyppäämään enkankin.
Kiehtova karsinta
Maanantaiaamun karsinnassa Murtoa, Lampelaa ja Suomen kolmatta hyppääjää Saga Anderssonia odottavat melkoiset korotukset, joihin arvokisoissa on jo totuttu. Karsinta alkaa korkeudesta 425 ja jatkuu korkeuksilla 445 ja 460.
– Voi olla, että 445 voi parhaimmillaan riittää (finaaliin) ja 460 riittää melko varmasti. Uskon, että onnistuessani 460 on hypättävissä oleva korkeus, Murto sanoi.
Murto ja Lampela pohdiskelivat, että finaalissa voidaan jälleen nähdä noin parikymmentä urheilijaa, jos 445 olisi myös riittävä tulos. Ennätyksensä 455 tällä kaudella tehnyt Andersson ennakoi aamuun kuitenkin kovatasoista karsintaa.
– Veikkaan, että 12 tai 13 hyppää 460. Siinä on aika monta sellaista hyppääjää, jotka pystyvät sen hyppäämään, Andersson totesi.