Suomi taipui yleisurheilun MM-kilpailuissa Tokiossa mitalien ulkopuolelle, mikä ei sinänsä ole yllätys, mutta suomalaisten kisavenyjien määrä joukkueessa jäi matalaksi. Sen myöntää myös Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Tuomo Salonen.
Kotimaan yleisurheilusta vastaava lajiliitto seuraa kisamenestymisen mittareinaan mitalimäärää, pistesijojen määrää ja sijoituksia 16 parhaan joukossa. Suomi sai MM-Tokiosta kolme pistesijaa, kun Silja Kosonen oli moukarissa neljäs, Alisa Vainio maratonilla viides ja Saga Vanninen seitsenottelussa seitsemäs.
– Tällaiset suoritukset olisivat olleet paremman pään suoritus 2010-luvulla, mutta 2020-luvulla tämä jää oikeastaan meidän heikoimmaksi arvokilpailuksi globaalilla tasolla. Se jättää pikkaisen jossittelulle sijaa. Tiedämme, että parempaankin olisimme voineet pystyä, Salonen summasi sunnuntaina.
Suomen joukkueen pomolle päällimmäisenä mieleen jäivät Kososen ja Vainion kisaonnistumiset. Suomi on saanut vuoden 2015 jälkeen globaaleissa arvokisoissa vain yhden pronssin (Wilma Murto MM-Budapestissä 2023), ja kolmen pistesijan saalis on sinänsä linjassa Suomen viime vuosien sijoitusten kanssa.
Suomalaisvärit 16 parhaan joukossa jäivät vähiin. Pistesijojen jälkeen sijoille 8–16 ylsivät suomalaisista vain Krista Tervo, Elina Lampela ja Emilia Kangas.
– Sellaisia kotikatsomoissa ilahduttavia suorituksia, joissa suomalaiset ovat hyvin kamppailussa mukana, ei niin paljon tullut. Meillä oli vino pino sijoja 17–25, ja niiden kääntämiseen pyrimme jatkossa, Salonen sanoi.
Valmennuskysymykset puhuttivat
Tokion kisojen puheenaiheiksi nousivat suomalaisittain esimerkiksi muutamien huippunimien valmentajatilanne, urheilijoiden terveystilanne, mieskeihäänheittäjien historiallinen finaalikarsiutuminen sekä kahvipöytien ja somekanavien ikuisuusaihe eli kisajoukkueen koko. Suomi kisasi Tokiossa 27 urheilijan voimin, kun aituri Nooralotta Neziri loukkaantui viime hetkellä.
Seiväshyppääjä Murto vastaa itse nykyään omasta tekniikkavalmennuksestaan. Hänen valmennustiimiinsä kuuluu esimerkiksi ex-keihäänheittäjä Tero Pitkämäki, joka toimii Murrolle fysiikkapuolen mentorina.
Myös keihäänheittäjä Oliver Helander on vastannut viime aikoina pitkälti omasta valmennuksestaan. Aitureista Neziri ja Lotta Harala valmentavat itseään kumppaniensa tukemana.
Salosen mukaan tällainen valmennusilmiö ei ole uusi.
– Aika usein kokeneiden urheilijoiden rooli oman tiimin tukemana kasvaa, ja tällainen ilmiö oli jo viime vuosituhannen puolella. Ehkä aiheen sanoitukset ovat nykyään erilaisia, ja urheilijoille rakentuu tällaisia valmennustiimejä, joissa on erilaisia rooleja mukana, Salonen kommentoi aihepiiriä.
Vaikka monien suomalaisurheilijoiden kausi oli rikkonainen ja vire MM-kisoissa ei ollut parhaimmillaan, Salonen muistutti, etteivät loukkaantumiset kosketa vain Suomea vaan muitakin joukkueita. Keskustelua kisajoukkueen koosta hän ei pidä mielekkäänä.
– Jos suomalaisia jäisi pois kisoista eivätkä he ottaisi paikkaa vastaan, sinne tulee heikompi urheilija mukaan jostain muusta maasta. Urheilijamme ovat kisoissa mukana, koska he kuuluvat tälle tasolle, Salonen selvitti.
MM-Lontoossakin seitsemän miestä
Suomen joukkueen sukupuolijakauma Tokiossa oli historiallinen, sillä 27 urheilijasta vain seitsemän oli miehiä. Naisurheilijoiden määrä ja osuus Suomen kisajoukkueissa on kasvanut merkittävästi kuluvan vuosituhannen edetessä.
– Tämä asia ei varsinaisesti nosta erityistoimenpiteitä. Pyrimme sekä miehissä että naisissa saamaan enemmän urheilijoita MM- ja olympiakisoihin ja etenkin niille kärkisijoituksille. Tämä trendi on ollut näkyvissä viime vuosien aikana, että naisten määrä joukkueessa kasvaa ja samaa kautta naisten osuus kasvaa, Salonen totesi.
Lontoon vuoden 2017 MM-kilpailuissa Suomen joukkueessa oli vain 12 urheilijaa, seitsemän miestä ja viisi naista.
– Ei siinä vaiheessa kysytty, miksi miesurheilijoita on näin vähän, Salonen huomautti.
EM-menestystä tähtäimessä
Seuraavat MM-kilpailut järjestetään kahden vuoden päästä myöskin kaukana koti-Suomesta, Kiinan Pekingissä. Olympialaiset ovat puolestaan ohjelmassa kolmen vuoden päästä toisella puolella maapalloa Los Angelesissa.
Mitalit ovat MM- ja olympiatasolla erittäin tiukassa muillakin mailla. Eurooppalaisten juhlat jäivät Tokiossa vähäisiksi, sillä Euroopan maista mitalitaulukon kärkipaikkaa ennen sunnuntaita piti Hollanti kahdella kullallaan ja kahdella hopeallaan. Muutamien huippunimien Norjalla ei ollut mitalia ennen päätöspäivää.
– Esimerkiksi Ranska keräsi Budapestissä ja Pariisin olympialaisissa yhden mitalin ja on täälläkin tasaisen tappavassa yhden mitalin tahdissa, Salonen huomioi ennen päätöslajeja.
Ensi vuonna Suomen yleisurheilulla on jälleen suuri näytön paikka, kun EM-kilpailut järjestetään elokuussa Birminghamissa. Salonen arvioi, että joukkueen koko nousee todennäköisesti yli 60 urheilijaan.
– Olemme EM-kisoissa menestymisen suhteen erilaisessa lähtötilanteessa. Siellä on realismia kerätä yli puolentusinaa sijoitusta kahdeksan parhaan joukossa. Silloin mitalitaistokin on realismia, Salonen alleviivaa EM-näkymiä.