Sotavuosien jälkeen Suomi teollistui, syntyi työpaikkoja ja elintaso pikkuhiljaa parani. Aluksi työehdot olivat monin paikoin kehnot ja alkoi esiintyä tyytymättömyyttä. Työväenliike ja ammattiyhdistystoiminta alkoivat vahvistua. Työntekijät järjestäytyivät ammattiliittojen jäseniksi ja vaadittiin parempia työehtoja.
Työntekijöiden työehtoihin ja etuisuuksiin onkin saatu valtavasti parannuksia. Palkat ja työsuhteen edut ovat parantuneet, lomat ovat pidentyneet. Työntekijän oikeusturva on parantunut ja työntekijöille on rakennettu taloudellinen turva esimerkiksi työttömyyden ja irtisanomisen varalle. Voittopuolisesti kehitys on ollut myönteistä.
Haittapuolena on ollut, että työntekijän etuja ajava ay-liike ja vastaavasti työnantajat ovat ajautuneet toistensa vastapuoliksi. Monista kommenteista voisi päätellä, että jopa vihollisiksi. Kuitenkin intressi on yhteinen, työnantajan menestyminen on ilman muuta työntekijän etu, se varmistaa hyvän palkanmaksukyvyn ja työpaikkojen syntymisen.
Kaikki saavutukset työehtojen parantamiseksi muodostavat vastaavasti lisäkustannuksia työnantajille ja samalla heikentävät yritysten kilpailukykyä kotimarkkinoilla, mutta erityisesti tärkeillä vientimarkkinoilla. Monessa tapauksessa työn tuottavuus laskee.
Ay-liike on ajanut jäsentensä ja työntekijöiden etua erittäin tehokkaasti. Tähän on käytetty normaali työehtosopimusjärjestelmää ja sitä on tehostettu vahvoilla ja kalliilla lakoilla. Suomi taitaakin jo johtaa Euroopan lakkotilastoja.
On käytetty järeitä keinoja, suljettu tehtaita ja satamat. Finnair on viimeksi halvaannutettu kannattamattomaksi.
Myös poliittiset lakot ovat olleet työkalupakissa. Tämän lisäksi on käytetty vahvaa poliittista vaikuttamista. Vuosien mittaan tässä edunvalvonnassa on menestytty liiankin hyvin. Ay-liikkeen etuna on poliittinen äänestäjien enemmistö, palkansaajataustaisia on paljon enemmän kuin työnantajia ja yrittäjiä.
Ay-liike on saanut jäsenhankintansa tueksi mittavat verotuet ja verovapauden. Sillä oli pitkään esim. monopoli verovaroilla rahoitetussa työttömyysturvajärjestelmässä. Verovaroista katetut asuntorahoitus/asumistukijärjestelmät ovat taanneet hyvät verovapaat tuotot. Työnantajat keräävät ja tilittävät liittojen jäsenmaksut ilmaiseksi.
Ay-liikkeestä onkin tullut taloudellisesti sekä vaikutusvallallaan erittäin vahva ”puoli viranomaistoimija”.
Enemmistön turvin yrityksille on säädetty liikaa velvoitteita ja kustannuksia. Samalla enemmistö on halunnut rakentaa anteliaat hyvinvointivaltion palvelut. Julkinen sektori on kasvanut liian suureksi. Tästä on seurannut liian kireä verotus ja tämän lisäksi julkinen sektori velkaantuu EU:n nopeimmin.
Yrittäjiä ei ole koskaan kelpuutettu TES-pöytiin, eikä heidän maksukykyään ole huomioitu velvoitteita määrättäessä. Työehdoista neuvottelevat palkansaajat keskenään. Etenkin julkisen puolen neuvottelut ovat teatteri, edunsaajia ovat molemmat neuvotteluosapuolet ja maksajana ovat kasvottomat veronmaksajat.
Työehtosopimukset on tehty suurten menestyvien yritysten maailmaan, ne eivät sovi pienille eivätkä keskimääräisen tuottavuuden yrityksille. Monet alemman tuottavuuden toimialat ovatkin menettäneet kannattavuutensa kokonaan ja ovat kokonaan Suomessa loppuneet. Hyvän sosiaaliturvan vuoksi, ns. paskatöihin ei enää saa suomalaista työntekijää.
Lopputuloksena on kierre, ylivelkainen valtio ja kilpailukyvyttömät yritykset, 17 vuoteen ei ole saatu talouskasvua.
Maailma on muuttunut. Suomen huoltosuhde on heikentynyt. Oppimistulokset heikkenevät. EU maksaa paljon ja sääntelee tiukasti. Emme pärjää kilpailussa Kiinalle ja muille halvemmille maille, jotka valtaavat markkinat.
Vanha sopimusperustainen maailmanjärjestelmä horjuu. Sotia käydään, puolustus vaatii enemmän rahaa. Rakenteita on pakko muuttaa. Ongelma vaan on, että kukaan ei halua luopua ns. saavutetuista eduistaan.Maan talous on ajautunut raskaaseen velka- ja poliittiseen kriisiin. Yritysten kilpailukyky on heikentynyt liiaksi. Konkursseja tehdään ennätysmäärä. Suomella nähdään olevan liian isot maariskit velkaisen valtion ja poliittisen epävarmuuden vuoksi, ja siitä on tullut liian kallis maa yrittää.
Investointien määrä on pudonnut hälyttävän alas. Isot yritykset sulkevat tehtaita Suomessa, samaan aikaan investoivat ulkomaille. Sijoitusten tuotto on liian alhainen, pääomat pakenevat, jopa eläkevarat jo sijoitetaan ulkomaisiin kohteisiin. Hyvätuloisia osaajia ja varakkaita muuttaa maasta. Työpaikat vähenevät. Mikään suhdannemuutos ei riitä parantamaan Suomen tilannetta.
Tässä käy, kun sadun hölmöläisille. Halusivat lisää valoa pirttiin, isonsivat ikkunaa niin, että lopulta koko pirtti kaatui.
Juhani Viitala
Kauhava