Uutisten viikon teemoina ovat luotettavan tiedon, vastuullisen journalismin sekä lähdekriittisyyden merkitys. Ilkka-Pohjalaisen politiikkaan erikoistunut uutistoimittaja Marja Tyynismaa kertoo, miten hän hankkii tietoa työssään ja miten tiedon voi varmistaa oikeaksi.
Toimittajalla on useita tapoja hankkia tietoja. Toimituksiin myös tulee paljon tietoa, esimerkiksi viranomaiset, yritykset ja yhdistykset lähettävät tiedotteita päivittäin. Tyypillistä on lisäksi haastatella asiantuntijoita.
– Lähtökohtana tiedonhaulle on usein tiedote, jonka pohjalta juttua aletaan rakentaa. Haastatteluja sovitaan usein tiedotteiden perusteella ja myös tilastot ovat hyvää taustatietoa. Viranomaisten tuottama materiaali on aika arvovapaata. Kirjastoa en käytä tiedonhankintaan juuri koskaan, Tyynismaa kertoo.
Tyynismaa on työskennellyt toimittajana neljällä eri vuosikymmenellä. Kun hän aloitti työssä, ei käytössä ollut internetiä. Nyt netistä voi kuitenkin hakea päivittäin tarpeellista taustoitusta aiheeseen kuin aiheeseen.
Politiikkaa Tyynismaa seuraa juttukohtaisen tiedonhaun lisäksi muutenkin paljon.
– Erikoisalan aiheita seuraan jatkuvasti, esimerkiksi muun median tarjontaa, eduskunnan ja hallituksen päiväjärjestystä sekä ajankohtaisohjelmia.
Puolueettoman tiedon perässä
Tyynismaan mielestä paras vaihtoehto asiantuntijaksi haastatteluun on usein veteen piirretty viiva.
– Kuka lopulta on paras? Tilastojen ja tutkimusten tekijät ovat tietenkin luotettavia, mutta netti ja Google ovat kyllä apuna haastateltavan haussa, ellei tiedote ohjaa kysymään virastoista ja laitoksista.
Tyynismaa kertoo pyrkivänsä ottamaan myös tuoreita kasvoja asiantuntijoiksi sen sijaan, että soittaisi aina samoille. Jos haastattelusta kieltäydytään, syynä siihen on yleensä se, että henkilö kokee, ettei ole paras asiantuntija.
– Sukupuolella ei ole vaikutusta halukkuuteen kommentoida. Poliitikot taitavat olla sen verran parkkiintuneita, että tietävät jo, millaista arki on, hän kertoo.
Objektiivisuuteen toimittaja voi pyrkiä huomioimalla jutun kaikki osapuolet. Esimerkkinä Tyynismaa esittää viimeaikaista keskustelua kotitalousvähennyksestä.
– Objektiivisuus vaatii useita näkökulmia. Kotitalousvähennyksestä oli eduskunnassa aika vahva yksimielisyys ennen uusinta selvitystä, mutta sen tultua alkoi keskustelijoiden oma aatepohja näkyä kommentoinnissa.
Myös taannoinen juttu MTK:n aluepuheenjohtajasta ja hänen kannanotostaan meneillään olevaan maatalouskeskusteluun olisi hyvä jatkaa toisellakin näkökulmalla.
– Lähtökohtana jutussa oli tehdä henkilöhaastattelu uudesta aluepuheenjohtajasta, mutta tietenkin hän kommentoi ajankohtaista aihetta. Jos kyseessä olisi ollut asia- eikä henkilöjuttu, olisi toisen osapuolen näkemys pitänyt ottaa jo tähän mukaan.
Lue jutut:
Samat faktat, eri tulkinnat
Politiikan toimittajan täytyy olla tarkkana haastatellessaan poliitikkoja. Politiikoilla on puheissaan usein faktoja pohjalla, mutta ideologia vaikuttaa, miten niitä tulkitaan.
– Arvopohja vaikuttaa politiikkojen sekä poliitikkojen esille nostamiin aiheisiin että tulkintoihin niistä, Tyynismaa luonnehtii.
Tyynismaan mielestä asioiden tulkinta oman arvomaailman läpi ei ole politiikassa huono asia vaan olennaista. Se politiikan luonteesta on tiedostettava.
– Keskustelua ei voi tyrehdyttää vaan täytyykin olla erilaisia näkökulmia maailmasta ja asioista, hän sanoo.
Miten sitten voi olla varma, mikä pitää paikkansa? Faktatietoja on hankittava muualtakin kuin poliitikkojen haastatteluista.
– Lähden siitä, että luottamus virkamiehiin ja tutkijoihin on oltava. Haen mahdollisimman monta samaan teemaan liittyvää näkemystä, joita sitten tutkin rinnakkain. Mitä useampi lähde sanoo samaa, sitä todemmalta asia vaikuttaa, Tyynismaa kertoo.
Ydin on löydettävissä ideologioista huolimatta aiheesta kuin aiheesta.
Tyynismaan faktantarkistus on siis oikeastaan ennakoivaa, sillä jo haastateltavia haettaessa hän arvioi, kuinka uskottavia he ovat.
– Suomessa 95 prosenttia tutkijoista ei anna oman ideologian näkyä työssään taustalla, sillä nykyään ei tunnusteta väriä, kuten ehkä vielä muutama vuosikymmen sitten tehtiin, Tyynismaa sanoo.
Virheitä vahingossa ja vasiten
Tyynismaa myöntää tehneensä työssään virheitäkin ja että niillä on seurauksensa.
– Tietenkin tulee virheitä, kaikille tulee. Seurauksena on se, että korjataan virhe heti verkkoon ja laitetaan oikaisu seuraavan päivän lehteen, hän kertoo.
Yleisin virhe on hänen arvionsa mukaan nimivirhe. Myös numeroissa on syytä olla tarkkana, ettei mene miljoonat ja miljardit sekaisin.
– Myös asiavirheitä voi sattua, jos ei ymmärrä jotakin asiaa kunnolla tai vaikka tulkitsee sen väärin.
Haastattelut nauhoittamalla voi varmistaa, että saa nimet, numerot ja asiat oikein.
Mediassa leviää faktoihin perustuvan tiedon lisäksi myös harhaanjohtavaa tai täysin virheellistä tietoa eli disinformaatiota. Tyynismaa on törmännyt sellaiseen myös politiikassa.
– Esimerkiksi perussuomalaisten väite hallituksen jatkon ratkeamisesta kuntavaaleissa – eihän se näin mene. Kunnissa ei myöskään päätetä maahanmuuttoasioista eikä säädetä lakeja, hän toteaa.
Joillekin politiikkaan perehtymättömille ihmisille väitteet voivat mennä läpi, vaikka kuntavaaleissa valitut päättävät paikallisista asioista, kuten kyläkouluista, päiväkodeista ja liikuntapaikoista.
– Disinformaation tunnistaminen vaatii tietoa. Mitä enemmän lukee ja seuraa mediaa, sitä paremmin erottaa, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Yleissivistys on paras keino tunnistaa totuus.
Täysin immuuni toimittajakaan ei ole disinformaatiolle. Muutama kaikille toimiva ohje kuitenkin on:
– Lue ja seuraa monenlaisia viestimiä, älä luota vain yhteen lähteeseen tai mediaan, Tyynismaa neuvoo.
Haluatko kysyä lisää toimittajilta faktantarkistuksesta? Lähetä kysymyksesi sähköpostitse koululinkille (koululinkki(a)koululinkki.fi) jatkojuttua varten!
Fakta: Näin Näin hankit luotettavaa tietoa ja tarkistat faktoja
Lue paljon ja seuraa useita medioita. Hanki siis yleissivistystä.
Seuraa viranomaisten tiedotusta ja uutisointia siitä. Kiinnitä huomiota siihen, kuka on äänessä asiantuntijana. Pelkkä kokemusasiantuntijuus ei välttämättä riitä isoihin yleistyksiin.
Tarkista tiedot aina luottavista lähteistä. Alan tutkijat, virkahenkilöt sekä viranomaiset ovat uskottavia asiantuntijoita.
Kirjastoissa on kirjojen lisäksi mahdollista hakea tietoa erilaisista tietokannoista laajemmin kuin kotiverkossa. Kirjastosta voi myös kysyä henkilökunnalta apua tiedonhakuun.
Sivustoja ja sovelluksia
Tilastokeskuksen nettisivuilta löytyy puolueetonta tilastotietoa.
Käänteinen kuvahaku on useimmissa selaimissa oleva ominaisuus, jolla voi etsiä eri versioita halutusta kuvasta. Sillä voi esimerkiksi selvittää, missä yhteydessä jotakin kuvaa on käytetty ensimmäisen kerran.
Fotoforensics-työkalulla voi tutkia, onko kuvaa käsitelty ja miten.
Exif data -palveluilla voi selvittää kuvien mukana kulkevat kameran tallentamat tiedot, kuten kuvauspaikan ja -ajankohdan sekä teknisiä tietoja.
Wayback machine on verkkosivujen arkisto, josta voi tutkia sivustoja, joita ei enää näy. Haluamiaan sivustoja voi myös tallentaa arkistoon.
Wolfram alpha on monenlaisen tilastotiedon koontipaikka.
Lähteet: Ilkka-Pohjalaisen toimitus, Johanna Vehkoon Valheenpaljastajan käsikirja (2019)
Hanna Hietikko