Koirat haukkuvat. Sisältä raunioista kuuluu vielä raksuvia ääniä.
– Se on syy jatkaa töitä, sanoo Amatricen kaupungissa pelastustöihin osallistuva palomies.
Olemme valvoneet yötä yhdessä paikallisten ja pelastajien kanssa kaupungissa, joka kärsi pahimmin Italian viimeöisessä maanjäristyksessä. Puolet Amatricen kauniista vuoristokylästä on poissa, romahtanut maan tasalle.
Palomies ei halua nimeään julkisuuteen. Kello huitelee aamuyötä, ja hän on väsynyt. Hän työskentelee koirayksikössä, jonka avulla on löydetty kaksi menehtynyttä ihmistä.
Se ottaa koville.
Pelastuslaitoksen koirayksikköä Amatricessa johtaa Lorenzo Botti.
– Koirat ovat elintärkeitä. Niiden avulla olemme pelastaneet vähintään 15 ihmistä tänään, Botti sanoo ja alkaa ruokkia väsyneitä eläimiä.
Paikallisten avustustyöntekijöiden mukaan noin 900 ihmistä työskenteli päivän aikana kaupungissa.
Kiivas kilpajuoksu aikaa vastaan Keskiviikon ja torstain välisenä yönä maanjäristyksessä pahoin tuhoutunut Amatrice muuttui armeijan työntekijöiden, karabinieerien, avustustyöntekijöiden ja palomiesten työmaaksi.
Päivän kaoottinen tunnelma on vaihtunut järjestäytyneisiin etsintöihin, joita ei haluta vielä lopettaa. Armeijan työntekijät vartioivat kahta keskeistä kylätietä, joita pitkin ulkopuolisia ei haluta päästää kävelemään rakennusten sortumisvaaran takia.
Raunioissa on vielä muotoja, jotka muistuttivat hetki sitten eletystä arjesta: olohuoneita, kattovalaisimia, tapetteja.
Kaupungissa vallitsee aavemainen tunnelma, sillä paikallisia ei näy enää missään. Keskiviikon aikana heitä evakuoitiin kolmeen eri leiriin ja lähikuntiin. Lähimmät sairaalat, joihin loukkaantuneita oli viety, ovat L’Aquilassa, Ascoli Picenossa ja San Giorgiossa.
Abruzzon maakunnan pääkaupunki L’Aquila joutui elämään uudelleen pahimman painajaisensa: vuoden 2009 maanjäristyksessä se oli keskuspaikka, kun yli 300 paikallista kuoli.
Yöllä Amatricen ilmassa leijuu rakennuspölyä. Kaupungissa ei ole ollenkaan sähköä, ja pelastustöitä valaistaan ulkopuolisilla generaattoreilla. Sähkö on katkaistu senkin takia, että raunioita voidaan purkaa turvallisesti ja kadonneiden etsintöjä jatkaa.
Aika kuluu kuitenkin minuutti minuutilta. Se alkaa käydä vähiin.
LAURA MYLLYMÄKI / LÄNNEN MEDIA