Yhdysvallat sai Donald Trumpista poikkeuksellisen presidentin. Toimittaja Maria Annalalle – yhdelle monista suomalaisista blondeista – Trump tarjosi töitä ja viihdettä.
Kun vuosi sitten tammikuussa palelin Yhdysvaltojen parlamenttitalon rappusten eteen rakennetussa katsomossa maan uuden presidentti Donald Trumpin vannoessa virkavalaansa, en osannut aavistaa, miten kokonaisvaltaisesti tuo hetki elämäni muuttaisi.
Olin muuttanut Yhdysvaltoihin puolitoista vuotta aiemmin kirjoittaakseni suomalaisille sanomalehdille maan presidentinvaaleista, joista oli kehkeytynyt ikimuistoinen jännitysnäytelmä.
Nyt vaalit olivat ohi, uusi presidentti aloittaisi työnsä ja maailman huomio kiinnittyisi oletettavasti taas muihin maihin ja muihin uutisiin. Minun olisi aika palata Suomeen.
Toisin kävi.
Ensimmäinen viikko muuttaa kaiken
Ensimmäinen viikko presidenttinä nosti Trumpin uutisotsikoihin niin monta kertaa, ettei muun maailman asioille juuri riittänyt tilaa lehtien ulkomaansivuilla.
Hän muun muassa väitti virkaanastujaistensa yleisöä paljon todellista suuremmaksi, ylisti kidutusta tehokkaana tiedonhankintakeinona ja antoi lupia kiistanalaisille öljyputkiprojekteille.
Viikon päätteeksi hän aiheutti kaaoksen lentokentille asettamalla maahantulokiellon seitsemän muslimimaan kansalaisille.
Uutisten tulva sai uutistoimitukset haukkomaan henkeään. Kyky reagoida maailman arvaamattomuuteen on olennainen osa uutistoimittajien ammattitaitoa, mutta presidentti Trumpin arvaamattomuudella ei tuntunut olevan rajaa.
Pian oli selvää, etten palaisi Suomeen alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Yhtä selvää oli, etten pitkään, pitkään aikaan kirjoittaisi uutisia mistään muusta kuin Trumpista.
Arkeni saa rytminsä Trumpin tviiteistä
Yhtäkkiä arkeni koostui Trumpin tviiteistä, suorana netissä lähetettävistä Valkoisen talon lehdistötilaisuusvideoista ja amerikkalaismedian skuupeista. Poliittisia sketsiohjelmiakin olisi ollut hyvä seurata, mutta ne kalpenivat todellisuuden rinnalla.
Tieto vanheni nopeasti. Oli turha kuvitella, että viikonvaihteen lehtiin voisi kirjoittaa arkena juttuja varastoon. Erään kerran kirjoittamani analyysi vanheni tunnin julkaisemisen jälkeen, vaikka se oli julkaistu heti, kun sain sen valmiiksi.
Kun en istunut koneella, matkustelin ympäri maata keskustelemassa amerikkalaisten kanssa politiikasta. Useimmat heistä elivät omassa kuplassaan, eivätkä eri kuplista tulevat tuntuneet elävän keskenään samassa Amerikassa – tai edes samassa todellisuudessa.
Mietin usein, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki jututtamani ihmiset puhuisivat toisilleen yhtä avoimesti ja rauhallisesti kuin he puhuivat minulle.
Valkoisen talon ihmiset ilmielävinä
Elämäni pyöri Trumpin ympärillä, mutta hän ei luonnollisesti tiennyt minun olemassaolostani mitään. Eräänä päivänä sain kuitenkin kutsun Valkoiseen taloon.
Kutsu ei toki tullut Trumpilta minulle henkilökohtaisesti. Varsinainen kutsuvieras oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka vierailua me Yhdysvalloissa asuvat uutistoimittajat pääsimme seuraamaan.
Silti kutsu oli työvuoteni ehdoton kohokohta. Pääsisin näkemään luonnossa ihmiset ja talon, joiden arkea olin jo yli puoli vuotta elänyt ja hengittänyt olohuoneessani kuin paraskin tositeeveeaddikti BB-talon elämää.
Odotin eniten käyntiä presidentin kuulussa ovaalinmuotoisessa virkahuoneessa, mutta lopulta vierailun tähtihetki olikin lehdistötilaisuus, jossa pääsin puhuttelemaan työpäivieni keskipistettä.
Presidentti Niinistö valitsi minut yhdeksi suomalaistoimittajista, jotka saisivat kysyä häneltä ja Trumpilta kummaltakin yhden kysymyksen.
Vitsailu Trumpille leviää maailman mediassa
Trump sekoitti minut suomalaiseen kollegaani – ja paljasti virheensä saman tien kommentoimalla asiaa ääneen.
Välikohtausta ruodittiin laajalti mediassa niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, ja Trumpille heittämääni vitsiä siteerattiin lähes joka jutussa.
Olen mielestäni muutaman kerran elämässäni sanonut jotain ihan fiksuakin, mutta sen ainoan kerran kun pääsin ääneen niin CNN:llä kuin Washington Postissakin, sitaattini oli "meillä Suomessa on paljon vaaleita naisia".
Loppuvuodesta maailma oli jo turtunut jatkuviin Trump-kohuihin. Niiden parissa työskentely ei enää tuntunut kuohuvassa koskessa melomiselta. Silti epätyypillinen presidentti täyttää yhä työpäiväni kokonaan.
Vuoden päätteeksi ostin maskotikseni Trumpia esittävän kumiankan. Sen kanssa on hyvä jatkaa kohti uutta trumpintäyteistä työvuotta.
Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva Lännen Median avustaja.
MARIA ANNALA
