Ihmiset innostuivat listailemaan työhistoriaansa sosiaalisessa mediassa mennä viikolla.
Osallistuneiden listat paljastavat, että muuttuva työelämä on jättänyt historiankirjoihin monia työnimikkeitä.
Listojen teko sai alkunsa alaskalaisen muusikon Maria Callin kysyessä Twitterissä apua työaiheiseen lauluunsa: seitsemän ensimmäistä työtä.
Joku kertoi ensimmäisen työpaikkansa olleen konekirjoittajana, toinen kortistonhoitajana. Kumpikaan työtehtävistä ei virallisesti liene enää olemassa.
Minä olen ollut töissä kirjapainossa oikolukijana.
Sitä työmaata ei ole ollut sen jälkeen, kun tulivat tietokoneet ja niihin oikolukuohjelmat.
Jos listaus olisi tehty sata vuotta sitten, jonkun työtehtävä olisi voinut olla esimerkiksi herättäjä.
Sellainen kolisutteli ihmiskellona teollisuuskaupunkien kaduilla, että tehdastyöntekijät heräsivät ajoissa töihinsä.
Sata vuotta sitten listalle olisi voinut päätyä myös tukkijätkä, saunottaja, jäännostaja.
Niin on puhuttu, että työ ei lopu, se vain muuttaa muotoaan.
Työntutkijoiden eksoottisimmilta kuulostavia tulevaisuuden ammattinimikkeitä ovat avaruushissipoika, personal brand trainer tai nanohyönteisten hoitaja. Talouselämä-lehden jutussa asiantuntijat kaavailivat töitä myös 3D-räätälille ja kädentekijälle.
Yhdestä tämän ajan uusista töistä kerrottiin Ilkassa muutama viikko sitten.
Jutussa yksityisyrittäjä Feodor Gurvits alaisineen huolsi tuulimyllyjen lapoja Ilmajoen Santavuorella.
Gurvitsin yrityksen työntekijöillä on pohjalla erilaista peruskoulutusta ja työhistoriaa, jonka päällä on yrityksen sisäisiä koulutuksia, köysityön pätevyys ja korkeanpaikan työskentelyn työturvallisuuskoulutus sekä tuulivoima-asentajan koulutus. Työpestin uutuudesta kertoo, että tuulivoima-asentajan ammattitutkinto käynnistyi Suupohjan ammatti-instituutissa vasta viime keväänä.
Työmaa köysien varassa yli sadassa metrissä ei Feodor Gurvitsin mukaan ole ammattilaisille vaarallista.
Hänen työmiestensä vaarallisimmat työtilanteet ovat olleet maankamaralla.
– Hiomalamppu putosi kerran laitumelle, ja härkä hyökkäsi lamppua hakemaan menneen työntekijän kimppuun, Gurvits kertoo julkaistun jutun jälkimainingeissa.
Toinenkin häjy tilanne osui pellolle. Silloin paikalle ei rynnännyt vihainen härkä, vaan liki yhtä vihainen voimalan omistaja.
Gurvits kertoo omistajan huutaneen työmiehelleen, että maksaako hän palkkaa siitä, että tämä makaa hänen pellollaan?
Maksaa.
– Alamies seuraa köysitiimin työtä koko ajan ja avustaa välittömästi, jos pyyntöjä tulee. Koska niska ei tykkää tuijottelusta 125 metriin, on luontevaa käydä pitkäkseen, Feodor Gurvits selvittää työnkuvaa.
Kuten ihmisten into listata työhistoriaansa osoittaa, palkkatyö on tärkeä kiintopiste sekä elettyä elämää että huomista.
Niitäkin on, jotka voivat kirjata listalleen työmaan, jossa yhdistyy menneen ja tulevan lisäksi nykyhetki ja josta ei saa rahapalkkaa.
Yksi sellainen on omavaraistilallinen Rami Hiltunen, josta Ilkka kirjoitti viikko sitten. Hiltusella on pala peltoa, pari lehmää ja muutama kana.
Hiltunen on vanha kunnon sekatyömies, joka halonhakkaajana, lypsäjänä ja paimenena kokoaa samaan mieheen monta mennyttä ammattia.
MARJA-RIITTA VUORELA