Espanja tekee parhaansa, mutta me emme tee välttämättä heidän elämästään helppoa. Näin luonnehti alivaltiosihteeri Leena Mörttinen torstaina unionin puheenjohtajamaan Espanjan johtamia neuvotteluja, joissa jäsenmaiden valtiovarainministerit pyrkivät pääsemään Brysselissä yhteisymmärrykseen uusista talouspolitiikan säännöistä.
Mörttinen viittaa "meillä" unionin 27 jäsenmaahan, joilla on asiasta eriävä näkemysten kirjo. Kannat jakautuvat janalle, jossa yhdessä ääripäässä ovat tiukat säännöt velkakestävyyden takaamiseksi ja toisessa erilaiset joustot sääntöihin sekä mahdollisuus parantaa taloutta investoinneilla.
Kaikesta huolimatta Mörttinen sanoo näkemysten lähentyneen.
– Vaikka moni sitä epäilee, niin selkeästi maat ovat lähentyneet toisiaan. Kysymys kuuluu, saadaanko vuoden loppuun mennessä puristettua umpeen se viimeinen kolo, joka näkemysten välissä on.
Säännöt eivät ole toimineet
EU:n vanhat talouspoliittiset säännöt tulivat monille tutuiksi eurokriisin aikaan. Velkaa mailla saisi olla enintään 60 prosenttia ja budjetin alijäämää korkeintaan kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
– Nykyisissä säännöissä idea on, että meillä on aika tarkat numeeriset rajat, joita noudatetaan. Sitten, kun ne paukkuvat, pitäisi joutua menettelyihin. Mutta menettelyjä ei ole käynnistetty, Mörttinen sanoo.
Säännöt eivät siis ole toimineet, ja useat maat ovat jo ylittäneet rajat. Uusissa säännöissä velan ja alijäämän rajat eivät katoaisi, mutta niitä kohti pyrittäisiin maakohtaisilla keskipitkän aikavälin suunnitelmilla.
Ankkurina uudessa suunnitelmassa olisi maille laskettu nettomenojen ura, jonka avulla ne pyrkisivät oikeaan suuntaan.
Ei yksinkertaisia sääntöjä
Kiistakohta tuoreessa suunnitelmassa liittyy siihen, miten ankarasti maiden keskipitkän aikavälin talousratkaisuja pitäisi tarkastella.
Esimerkiksi Suomi ja Saksa haluaisivat uskottavat turvalausekkeet, jotka takaavat alijäämien pysymisen kohtuullisina ja velan vähentymisen. Vastapainona tälle ovat joustoja painottavat maat, jotka haluaisivat ratkoa talousongelmia etenkin investointien avulla.
Lisäksi jäsenmaiden pitäisi päästä sopuun siitä, mitkä asiat kuuluvat komission ja mitkä jäsenmaiden ratkottavaksi. Keskustelu uskottavasta toimeenpanosta puolestaan liittyy siihen, miten nopeasti maat joutuvat suunnitelmien pettäessä liiallisen alijäämän menettelyyn.
Yhtenä tavoitteena on ollut sääntöjen yksinkertaistaminen. Onnistuuko se?
Mörttinen kertoo todenneensa kollegoiden kanssa, että ihan yksinkertaiset säännöistä ei taida tulla.
– Mutta näistä pitää tulla jotenkin johdonmukaiset. Että ne puskevat siihen suuntaan, että me toimimme suunnattomasti kasvaneen velan kuriin saamiseksi ja saamme käännettyä sen alaspäin.