Tiedotusvälineissä on huomion kohteeksi noussut turhiksi hiipuneiden, pienellä käytöllä olevien rautateiden kunnostus. Esimerkiksi Suupohjan ja Haapamäen ratojen kunnostukseen jotkut poliitikot vaativat satoja miljoonia euroja.
Miksi näin, kun käytäntö ja tarve ovat osoittaneet, ettei niille ole tarvetta. Matkustaminen ja kuljetukset hoituvat halvemmalla ja joustavammin kumipyörillä maanteillä.
Tällainen politikointi on huonosti suosiota tuottavaa, kun äänestäjät käyttävät liikkumiseensa autoa ja maanteitä. Teiden kunto on yleisesti tärkeämpää kuin raideliikenteen.
Kaikki liikenteeseen ohjattavat eurot olisi sijoitettava maanteiden kunnostamiseen. Liikenneväylät ovat päässeet viime vuosina kovin huonoon kuntoon.
Teiden päällystevaurioiden lisääntyminen johtuu monesta syystä. Urakkatarjousten hintakilpailuissa valitaan yleensä halvin, valvonta päällysteen materiaalin ja tekemisen laadusta on huonoa.
Yksi syy ovat korjausvelat, joita on siirretty vuodesta toiseen. On käytetty korjauksiin vain paikkausta huonolla menestyksellä. Tiet ovatkin nykyisin kuin tilkkutäkkejä. Käyttäjien tuskaa lisäävät paikkausten reunoille muodostuneet kuopat ja reikiintyminen.
Eniten ihmetyttää kuitenkin se, miten monet vilkkaasti liikennöityjen teiden kestopäällysteet ovat kestäneet kovassa käytössä kunnossa useita vuosia. Kulutusta kestäneillä teillä on olleet kunnon valvojat ja vastuulliset valmistajat alusta alkaen.
Teiden ja pihojen tekoon tarvitaan vastuuta. Sama on ilman homehaittoja vuosikymmenien ajan säilyvien rakennusten teossa. Jos ja kun kukaan ei vastuullisesti viitsi valvoa materiaalien ja työn laatua, ei huonoa tulosta kannata ihmetellä sitä, että pikipinta murenee ja lohkeilee kuopille jo muutamassa kuukaudessa ja rakennukset homehtuvat.
Kylminä talvina huonokuntoisista ja pinnaltaan murentuneista tilkkuteistä on syytetty pakkasia. Nyt moititaan liian lämpimiä ja vaihtelevia talvikelejä. Samaan aikaan vastuullisesti tehdyt tiet pysyvät kunnossa.
Kun laajat kunnostustoimet ovat välttämättömiä, on tavoitteeksi otettava nykyistä tiukempi valvonta. Täytyy tarkkailla vastuullisesti sitä, että käytettävät materiaalit ovat laadukkaita, etteivät kestopäällysteet vaadi jo heti seuraavana vuonna paikkauksia.
Urakoitsijaa ei saa hyväksyä ”hyvä veli” -valinnalla tai pärstäkertoimen mukaan. Myös osaamattomuutensa näyttäneet tekijät on hyvä hylätä. Esimerkkejä kehnoista töistä on nähtävissä runsaasti.
Jokaisen autoilijan kannattaa tiedostaa se, että mikäli ajoneuvo vaurioituu tien merkitsemättömään kuoppaan tai halkeamaan, on siitä mahdollista saada korvausta. Vauriosta kannattaa soittaa Tienkäyttäjän linjalle, ja korvaushakemuksen voi tehdä sähköisesti ely-keskukselle. Kuvia haaverin kohteesta ja aiheuttajasta kannattaa laittaa mukaan.
Kuntien ylläpitämillä teillä ja kaduilla olevan vaurion aiheuttaman vahingon korvaukset voi hakea asianomaiselta kunnalta.
Kun ajelee Norjan ja Ruotsin teillä, ei paikattuja teitä tapaa.
Miksi näin?
Pentti Hautala
Töysä