Taas tämäkin Suomen talvi laittaa teiden, kenttien ja pihojen kunnosta vastaavien taidot testiin. Eivätkä nopeasti vaihtelevassa säässä aina auta taidot ja ahkeruuskaan. Tänä talvena ovat olleet haittana runsaat lumisateet ja paukkupakkaset. Kovien kulkuväylien kunnostamiseen tarvitaankin kunnon koneet.
Nuoskalumen sataessa paksusti ajoteille ja pakkasen kovettaessa polanteet ajouriksi, pitäisi ottaa vanhat konstit ja koneet käyttöön. Jokainen keski-ikäinen muistaa ne talvet viime vuosituhannelta. Silloin siloteltiin tiet tasaisiksi yleisesti tiekarhuilla.
Kun liikennekin on lisääntynyt moninkertaiseksi, on karhu tässä ajassakin kelpo tasoittaja. Sen terien tehokkuus on jopa joillakin paikkakunnilla nähty tänä talvenakin tositoimissa. Ihastusta on herättänyt, kun karhun jäljiltä ovat vaaralliset, jäiset urat tasaantuneet muistojen joukkoon. Liikkumiselle on taattu taas turvalliset olosuhteet.
Kansalaisia ihmetyttää syystäkin, että miksi tiekarhuja ei käytetä taajamissakaan nykyistä enemmän. Veronmaksajien vaatimuksena on se, että käytetäisiin sellaisia työkoneita, joilla onnistuu kovempienkin polanteiden siloittaminen.
Syystäkin kansalaiset ovat todenneet: ”Ei se ole enää nykyaikaan sopivaa, että joutuu ajamaan syvissä ja liukkaissa ajourissa. Urissa, jotka kiepsauttavat auton varovaisessakin ajossa yllättäen poikkipäin, vastaantulevan kaistalle tai ojan puolelle!”
Ja näinhän se on. Toivoa sopiikin, että verorahoilla toteuttavassa tienhoidossa käytetään sellaisia koneita, kuin tilanne vaatii.!
Pentti Hautala
Töysä