Mitä on aikakautemme henki? Keskittymättömyyttä, kiirettä, nopeita johtopäätöksiä. Oletuksia, jotka tahdotaan käsittää varmuuksina.
Kiireestä on tullut jopa jonkinlainen arvokkuuden mitta. On arvokasta olla keskittymättä mihinkään, koska on niin kiireinen ja keskeytetty joka hetki! On hienoa kun minut keskeyttää joku juuri silloin kun sinä puhut minulle.
Ajattelin tässä kirjoittaa vain uskonnoista uhreina mutta kyllä myös tiede on tänään uhri.
Minkä olemusta vääristellään, siitä tehdään uhri.
Netin ja älypuhelimien palvontaa en käsittele uskontona vaikka siinä onkin uskonnon piirteitä. Kun äiti ja isä ovat älypuhelimen palvojia, niin lapsestakin tulee sitä. Lapset seuraavat esimerkkiä.
Voisi sanoa niinkin, että lapsissa on luontainen pyhyyden kaipaus, ja jos isälle ja äidille älypuhelin on pyhä, niin lapsi ei osaa kyseenalaistaa sitä.
On aika tyly vaatimus, jos lapsen pitäisi olla omien vanhempiensa herättäjä ja kasvattaja toisenlaisuuteen.
Olen kristitty. Yritän vakavissani tutkia kristillisyyttä. Pappien osa on sitten vastuullisesti opettaa sitä. Kantaa opettamisen ja esimerkkiyden taakka.
Mutta olen myös hyvin kiinnostunut buddhalaisuudesta.
Kummastakin pystyy tekemään uhrin. Kun ei perehdy kristillisyyteen eikä buddhalaisuuteen ja antaa niistä mielivaltaisia ja itseä tyydyttäviä lausuntoja niin tekee näistä uskonnoista uhrin.
Toisin sanoen käyttäytyy röyhkeästi siellä missä todellinen tieto puuttuu.
Jos tieteen täytyy mielistellä, niin tiede on uhri. Mikäli tieteestä tehdään vallan tai yleisen mielipiteen väline niin tiede orjuutetaan. Se on uhri.
Entä vapaus? Vapaus harhaluuloista?
Omalla tavallaan sekä tiede että ainakin jotkut uskonnot viittaavat vapauteen olemuksensa lävitse. Ja juuri siihen olemukseen täytyy perehtyä. Oikeanlaisella nöyryydellä.
Tiede on tie. Kristillisyys ja buddhalaisuus käyttävät itsestään samaa ilmaisua.
Eksyttäjille ja vääristäjille tämä ei sovi. Heille, jotka eivät koskaan käytä itsestään tieteellisesti oikeaksi todistettua eksyttäjän ja vääristäjän nimeä.
Jari Ranta
Vaasa