Apteekin työntekijät ovat koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia, joita pääsee tapaamaan ilman ajanvarausta. Proviisorien ja farmaseuttien tietotaitoa hyödyntämällä välttää monet ongelmat.
Tätä mieltä on proviisori Mika Wallin. Sujuvasanainen mies kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia sekä kirjoittaa työstään ja lääkkeisiin liittyvistä asioista ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Hiljattain hän nosti esiin apteekin henkilökunnan näkymättömän työn.
– Reseptilääkettä hakiessa saattaa näyttää, että farmaseutti vain näpyttää konetta tai liimaa tarroja lääkepakkauksiin. Jos kaikki on hyvin, asiakas ei edes huomaa, että samalla työntekijä tarkistaa lääkkeiden annostuksen ja niiden sopivuuden jo olemassa olevien lääkkeiden kanssa, Wallin selvittää.
Apteekin henkilökunnan tarkkaavaisuuden ansiosta on vältetty ongelmia, joiden takia joku olisi voinut pahimmassa tapauksessa kuolla.
– Farmaseutit ovat lääkäreiden takavarmistajia. Jos lääkkeen annostus on normaalista poikkeava, tarkistamme lääkäriltä onko kyseessä vahinko.
Hiljattain Wallin huomasi, että pienelle lapselle oli antibioottiliuosta korvatulehdukseen tuplasti normaalia isompi annos.
– Soitto lääkärille ja hän puolitti annoksen. Lääkärit ovat aina kiitollisia, jos huomaamme heidän kiireessä tekemiään virheitä.
Lääkäreiden lipsahduksia apteekissa joudutaan korjaamaan harvoin, ei edes joka kuukausi. Tavallisemmin ongelmia aiheuttaa se, etteivät uudet lääkkeet sovi käytettäväksi asiakkaalla jo olevien lääkkeiden kanssa.
Vaaralliset yhteisvaikutukset voivat jäädä lääkärikäynnillä huomaamatta, jos lääkärillä ei ole tietoa kaikista käytössä olevista lääkkeistä.
– Lääkärissä kannattaa osata ja muistaa kertoa kaikki käytössä olevat lääkkeet ja itsehoitotuotteet. Silloin lääkäri pystyy tarkistamaan lääkkeiden yhteensopivuuden ja pohtimaan ovatko kaikki lääkkeet sopivia keskenään, Wallin painottaa.
Apteekin henkilökunnan apu kannattaa ottaa vastaan myös itsehoitotuotteiden puolella. Apteekkariliiton hiljattain tekemän kyselyn mukaan valtaosa itsehoitotuotteita ostavista asiakkaista tarvitsee neuvontaa, mutta vain harva pyytää sitä.
Apteekkien farmaseuttisesta henkilökunnasta 80 prosenttia kertoo törmäävänsä joka viikko tilanteeseen, jossa asiakas on ostamassa vaivaansa aivan väärää tuotetta.
Mainosten ja ystävien suositusten sekä omien päätelmien perusteella rintakipuun saatetaan ostaa kipugeeliä, umpisuoletulehdukseen tulehduskipulääkettä, ummetukseen ripulilääkettä ja suuvettä koronan torjumiseen. Hulluudestaan huolimatta esimerkit eivät ole urbaaneja legendoja, vain kyselystä saatuja vastauksia.
Aina asioita ei voi normaalilla maalaisjärjellä päätellä. Wallin ottaa esimerkiksi asiakkaan, joka söi verenohennuslääkettä.
– Hän halusi ostaa kotiin varmuuden varalle ibuprofeenia. Lopputuloksena apteekin suosituksesta kipulääke vaihdettiin parasetamoliin, koska verenohennuslääkkeen kanssa ei saa käyttää tulehduskipulääkettä.
Wallinin mielestä juuri kipulääkkeet ovat itsehoitopuolen riskilääkkeitä. Kipu- ja kuumelääkkeiden kohdalla tyypillinen ongelma on, että eri vaivoihin ostetaan eri valmisteita.
Kun päällä on kaksi vaivaa, esimerkiksi päänsärky ja kuume, molempiin halutaan ostaa oma lääke. Näin saatetaan päätyä vaarallisiin yhdistelmiin, kuten käyttämään päällekkäin kahta eri tulehduskipulääkettä tai valita kaksi samaa lääkeainetta sisältävää valmistetta.
– Kipulääkettä myydessä tulisi aina varmistaa käyttötarkoitus ja se, kuka lääkettä syö. Lääkkeen käytön voi estää esimerkiksi muu lääkitys, perussairaudet, raskaus tai imetys, Wallin luettelee.
Apteekkariliiton kyselyyn vastanneista 80 prosenttia kertoo ohjaavansa asiakkaan lääkäriin joka viikko. Yleisin syy siihen on oire tai sairaus, joka ei ole hoidettavissa itsehoidolla.
Wallin painottaa, ettei apteekin henkilökunta myy vain lääkkeitä, vaan auttaa kokonaisvaltaisesti asiakkaita hoitamaan terveyttään parhaalla mahdollisella tavalla.
– Asiakas saattaa tulla ostamaan närästyslääkettä, mutta jutellessa käy ilmi oireita, jotka viittaavat sydäninfarktiin. Silloin on lähdettävä välittömästi lääkäriin.
Apteekin itsehoitopuolella asioivista oma-aloitteisesti apua pyytää tutkimuksen mukaan 20–40 prosenttia.
– Joskus asiakas ei halua neuvontaa. Varsinkin ruuha-aikana pääsee halutessaan helposti livahtamaan hyllylle ja kassan kautta ulos.
Esimerkiksi täit, peräpukamat, kihomadot ja seksuaalisuuteen liittyvät vaivat voidaan kokea sellaisiksi, joista ei ole mukava kysellä saati puhua muiden kuullen.
– Tämä ei ole ongelma. Apteekissa huomioidaan hyvin intimiteettiasiat. Arkaluonteiset asiat voidaan asiakkaan tahtoessa käydä läpi vaikka reseptitiskissä.
Näin väärin me itseämme lääkitsemme:
Kortisonivoiteella yritetään hoitaa lähes kaikkea kuten ruusua, huuliherpestä, jalkasientä, haavoja ja jännetupintulehdusta.
Suuvedellä pyritään ehkäisemään koronan tarttumista.
Tulehduskipugeelillä yritetään parantaa kynsivallin tulehdusta, rintakipua ja rakkulaista palovammaa.
Kipulääkettä sisältävää kuumajuomaa käytetään virkistämään aamulla ja juodaan myös iltateenä. Sitä on tarjottu jopa vieraille iltateenä.
Hiivatulehduksen hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä yritetään hoitaa virtsatietulehdusta, koska vaivat ovat vähän ”samalla osastolla”.
Fluoritableteilla yritetään hoitaa akuuttia hammaskipua ja niitä annetaan lapsille jokaisen aterian päätteeksi. Tuote sekoitetaan siinä kohtaa ksylitolitabletteihin.
Kipulääkettä ja allergialääkettä otetaan iltaisin unilääkkeenä.
Kihomatolääkettä syödään pahoinvointiin.
Täishampoota ostetaan kaljun päänahan kutinaan.
Rautalääkettä kysytään jalkakipuun.
Yskänlääkettä ja kipulääkettä halutaan ostaa närästykseen.
Apteekkien itsehoitokysely syksy 2021