– Ukrainalaiset lapset ovat joutuneet kasvamaan aikuisiksi nopeasti.
Näin sanoo SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Iryna Petermann STT:lle. Petermann kehittää Let's chat -palvelua, joka on tarkoitettu 7–17-vuotiaille ukrainalaisille lapsille ja nuorille, jotka haluavat puhua huolistaan omalla äidinkielellään. Chatin yhteydessä toimii Domashka-keskustelupalvelu, josta saa läksyapua ukrainaksi.
Läksychat perustettiin, koska moni lapsi aloitti keskustelun kysymällä ensin läksyistä. Kaikille lapsille ei ollut luontevaa aloittaa keskustelua suoraan heitä painavista asioista.
– Melkein kaikki keskustelut koskevat sotaa jollain tavalla, sanoo SOS-Lapsikylän ehkäisevän digityön päällikkö Johanna Virtanen STT:lle.
Suurin osa chatin käyttäjistä on 14–17-vuotiaita. Paitsi sotaan, lasten huolenaiheet liittyvät esimerkiksi kouluun, perheeseen ja kiusaamiseen. Lapset pohtivat Virtasen mukaan paljon ystävyyssuhteita, joita sotaa pakeneminen on muuttanut.
Yli puolet palveluita käyttävistä lapsista on Ukrainassa ja loput Suomessa, Puolassa ja Saksassa.
Keskustelupalveluja tarvitaan, sillä lapset eivät aina puhu huolistaan vanhemmilleen, vaikka heillä olisi läheiset välit. Virtasen mukaan lapset pyrkivät olemaan vahvoja vanhempiensa vuoksi. Erityisesti pojat kokevat olevansa vastuussa perheestään.
– Lapset kyselevät, milloin sota loppuu. Sota lasten silmin on rumaa ja täynnä menetyksiä. Jos lapsilla olisi siihen valta, he lopettaisivat sodan, Petermann sanoo.
Maahanmuuttoviraston mukaan Suomen vastaanottojärjestelmässä on tällä hetkellä noin 12 000 alle 17-vuotiasta ukrainalaista lasta.
Petermann sanoo, että ukrainalaisessa kulttuurissa ei ole tapana jakaa henkilökohtaisia asioita ulkopuolisten kanssa. Tästä huolimatta ukrainankielisissä keskustelupalveluissa yhteydenottajia on ollut tähän mennessä noin 1 300, ja ukrainalainen media on innostunut mainostamaan palvelua.
Suomi on Petermannin mukaan verkossa tehtävän auttamistyön edelläkävijöitä. Vastaavanlaisia palveluita on muualla maailmassa vähän.
Opiskelu on lapsille suuri huolenaihe. Oppitunnit menevät ohi, jos joutuu lähtemään pommisuojaan, ja poikki olevat sähköt hankaloittavat läksyjen tekemistä.
– Sanomme lapsille, että tärkeintä on olla terve ja hengissä, Petermann sanoo.
Sen jälkeen kun Venäjä oli aloittanut sodan, oli SOS-Lapsikylän suomalaisille lapsille ja nuorille tarkoitetussa Apuu-chatissa iso kävijäpiikki. Lapset puhuivat omasta turvattomuuden tunteestaan, Ukrainassa olevista sukulaisistaan ja sodan pelostaan. Silloin chatin päivystäjät siteerasivat lapsille Sauli Niinistön ja Sanna Marinin kommentteja siitä, että suomalaisten ei tarvitse pelätä. Virtasen mukaan lapset löysivät sanoista toivoa.
– Lapset seuraavat ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi Nato-keskustelu näkyy yhteydenotoissa, Virtanen sanoo.
Apuu-chattiin ottavat yhteyttä nuoret, jotka kokevat jatkuvaa ahdistusta. Ahdistuksen syyt vaihtelevat koulusta myöhästymisestä väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Virtasen mukaan keskustelupalvelussa näkyvät palvelujärjestelmän heikkoudet.
– Pitkät odotusajat lasten- ja nuorisopsykiatrisiin palveluihin näkyvät meillä. Apu ei tule lapsen arkeen.
Kaikki yhteydenottajat eivät pääse chatissa läpi juttelemaan vapaaehtoisen tai ammattilaisen kanssa. Päivystäjät pystyivät vastaamaan noin puoleen viime vuonna tulleesta noin 60 000 yhteydenotosta. Siksi uusille vapaaehtoisille on tarvetta jatkuvasti.
Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntija Katja Ristola on työskennellyt viimeisen vuoden aikana Kiovassa. Ennen sotaa järjestön työntekijöitä Ukrainassa oli parikymmentä, kun heitä on nyt yli 300. Järjestö tukee lapsia ja heidän perheitään muun muassa toimittamalla ruokaa ja vettä maan sisäisille pakolaisille, antamalla käteisapua ja korjaamalla kouluja ja pommisuojia.
Ristolan mukaan yli 3 000 koulua on vahingoittunut ja lähes 400 koulua tuhoutunut pommituksissa. Jäljelle jääneistä kouluista hyvin pieni osa on auki, koska niiden lämmitykseen tarvittavasta energiasta on pulaa eikä kouluissa ole käyttökelpoisia pommisuojia.
– Lasten suuri toive on päästä takaisin kouluun koronavuosien jälkeen, Ristola sanoo STT:lle.
Itä-Ukrainassa vanhemmat eivät aina halua lähettää lapsia kouluun ohjusiskujen pelon vuoksi. Siksi Pelastakaa Lapset on perustanut digitaalisia oppimiskeskuksia, missä lapset voivat opiskella turvallisesti. Vain noin kolmasosalla lapsista on Ristolan mukaan kotona oma laite etäopiskelua varten.
Lisäksi järjestö on koonnut bunkkeripakkauksia, joita jaetaan kouluissa ja päiväkodeissa. Pakkauksissa on pelejä ja piirustustarvikkeita pommisuojassa oloa varten.
Lastensuojelu ja psykososiaalinen tuki ovat osa järjestön kaikkia muita palveluita. Tuen avulla pyritään ehkäisemään lasten traumatisoitumista. Ristolan mukaan traumat voivat ilmetä vasta vuosia myöhemmin.
– Lapsilla on epämääräinen kuva tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan sota kestää, ovatko he turvassa ja milloin seuraava isku tulee.