Suomen ennätyksen tällä kaudella heittäneen Krista Tervon urakka moukarinheiton MM-finaalissa päättyi tylysti kolmeen rastiin pöytäkirjassa. Pitkistä huippukaaristaan mutta samalla tekniikkahaasteistaan tunnettu Tervo kolisutteli kaikki heittonsa enemmän tai vähemmän moukarihäkkiin.
– Kaksi ensimmäistä olivat heittoina ihan ok, kolmas oli täysin epäonnistunut. Tänään ei vain yksinkertaisesti osunut.
Tervo oli vaikeuksissa jo sunnuntain karsinnassa, mutta onnistui psyykkaamaan itsensä lopulta lähes 74 metrin kaareen. Finaalissa vastaava ei onnistunut.
Kotkalaisheittäjä kertoi karsinnan jälkeen terveyshaasteistaan ja valaisi tilannetta tarkemmin mitalien ratkettua. Ongelmien taustalla oli Ruotsi-ottelun jälkeinen sairastelu.
– Tunsin parantuneeni ja palautuneeni siitä, mutta tultuani Japaniin huomasin ongelmia hengityselimistön kanssa. Se häiritsi aika paljon harjoittelua, kun hengityksessä tuntui ahdistuneisuutta, 27-vuotias Tervo kertoi.
– Viime viikko oli todella huono viikko. Kyllä häkki kolisi treeneissä.
Tekniikkahaasteet ovat sitkeässä
Tervo kohensi tällä kaudella ennätystään yli kahdella metrillä muotoon 77,14, joten kausi oli siinä mielessä erittäinkin onnistunut. Tervo pohdiskeli jo keväällä kasvaneensa urheilijana henkisesti, joten Tokion kaltaiset suuret pettymyksetkin on nykyään helpompi selättää.
– En usko, että tämä kisa määrittelee minua urheilijana tai ihmisenä mitenkään. Tiedän, että pystyn parempaan, mutta tänään meni tällä tavalla.
Kotkalainen myönsi finaalin jälkeen osaltaan, että hänen heittonsa menee herkästi sekaisin. Tulevaisuudessa menestyksen avain on sekaisuuden ehkäiseminen, mutta se ei ole herkässä lajissa helppoa.
– Kun heitto menee sekaisin, sen voi joskus saada nopeastikin kasaan, mutta ei se aina onnistu, Tervo sanoi.
Pettymysfinaali jätti kotkalaisen puseroon tyhjän olon. Nelossijan ottaneen Silja Kososen heitot lämmittivät ilman tulosta jääneen Tervon mieltä, samoin kuin maajoukkuetoverin lohdutus.
– Mietin finaalin jälkeen, kuinka hieno tyyppi Silja on. Hänellä on itsellään tärkeä kisa, mutta hän ehti tulla lohduttamaan.
– Sen jälkeen yritin auttaa häntä kaikessa. Ajattelin, että no niin, olen vain töissä täällä, Tervo nauroi ja asetti urheilutähtäimensä ensi vuoteen.