Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa pitäisi vaatia terveyserojen kaventamista yhtenä säästö- ja työllisyyskeinona.
Tällä hetkellä Suomen rikkaiden ja köyhien väliset terveyserot ovat OECD-maiden suurimpia. Kun suomalaisilta kysyttiin sosiaalisesta tasa-arvosta ja itse koetusta terveydestä, maamme sijoittui vuonna 2014 OECD-maiden häntäpäähän. On selvää, että tällaiset tulokset maksavat sekä työnantajille että valtiolle.
Jos kaikki työssäkäyvät olisivat yhtä terveitä kuin korkeimmin koulutetut, THL:n laskelmien mukaan työllisyysaste nousisi 75 prosenttiin, eli yli hallituksen 72 prosentin tavoitteen. Samalla terveydenhoitokustannuksissa säästyisi lähes kaksi miljardia euroa, ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä vähenisi noin 20 000:lla.
THL:n mukaan esimerkiksi diabeteksen kustannukset valtiolle ovat vuodessa puolen miljardin euron luokkaa. Jos diabetesta esiintyisi yhtä harvalla kuin kaikista korkeimmin koulutetuista, valtion rahaa säästyisi 150 miljoonaa euroa vuodessa. Sepelvaltimotaudin aiheuttamat kuolemat puolittuisivat.
Terveyserot johtuvat pitkälti sosiaalisesta epätasa-arvosta, johon poliitikot voivat halutessaan puuttua. Nyt suomalaiset ovat jakautuneet kolmeen kastiin. Työssäkäyvät ovat työterveyden piirissä ja rikkaat käyttävät yksityisiä palveluja. Koko ajan kasvava työttömien ja köyhien joukko joutuu jonottamaan yhä pidempiä aikoja terveyskeskukseen pääsyä.
Työttömyys myös lisää terveysongelmia. Jos terveys romahtaa työttömyyden aikana, uuden työpaikan saanti vaikeutuu entisestään, ja sosiaalietuuksien maksaminen tulee valtiolle kalliiksi.
Hallitusohjelmassa ja terveydenhuoltolaissa todetaan, että terveyserojen vähentäminen on politiikan tavoite. Kansanedustajat voisivatkin aloittaa työnsä esimerkiksi näistä: terveyspalvelujen hyvä saatavuus, sujuva perusterveydenhoito, lyhyet jonot sekä kohtuulliset asiakasmaksut ja lääkekustannukset.
Hallituksen tavoitteet ja keinot ovat kuitenkin ristiriitaiset. Hallitus leikkaa yksityisten lääkärikäyntien Kela- ja lääkekorvauksista sekä korottaa julkisen sektorin asiakasmaksuja. Näin aiotaan säästää lähes 400 miljoonaa euroa. Näiden leikkausten seurauksena lääkärissä käynti kallistuu ja vaikeutuu ja ennaltaehkäisevien käyntien määrä tippuu.
Leikkauspolitiikka repii tuloeroja suuremmiksi, ja tuloerot puolestaan lisäävät terveyseroja ja leikkaavat valtiontalouden kasvua.
Kaikki yksityisiä lääkäripalveluja käyttävät eivät tietenkään siirry julkisen puolen asiakkaiksi parin kympin Kela-korvauksen takia. On silti odotettavissa, että terveyskeskukset ruuhkautuvat. Jotta jonot pysyisivät lakisääteisissä raameissa, terveyskeskuksissa tarvitaan lisää työvoimaa, jota yleensä saadaan palkkaamalla kalliita vuokralääkäreitä.
Koska julkinen sektori ruuhkautuu ja yksityinen kallistuu, tulevat leikkaukset satavat nyt lähinnä sairasvakuutuksia kaupittelevien vakuutusyhtiöiden pussiin. Kela-korvauksen leikkaaminen on myös poliittisesti outo teko hallitukselta, joka vannoo yksityisten palvelujen nimeen.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa väännetään kättä työajan pidentämisestä. Lisääntyvä työ, arjen uudelleen järjestäminen ja uudet yt-neuvottelut kasvattaisivat terveyseroja entisestään. Terveyteen sijoittaminen olisi säästökeino, jossa keneenkään ei sattuisi. Kaikki voittaisivat, myös työnantajat.
OONA LOHILAHTI
oona.lohilahti@i-mediat.fi