Enpä olisi ikinä uskonut ylistäväni iskelmälaulaja Einiä, mutta istu ja pala, nyt täytyy suitsuttaa uljaan diskoleidin esitystä Uuden musiikin kilpailun karsinnoissa.
Olen valmis lähettämään tämän Pellon lahjan edustamaan Suomea euroviisuihin Tukholmaan.
Draamaa-sävellys on mitä parhainta iskelmää, ja kertosäe tarttuu kuin tauti.
Myös pelkistetty koreografia toimii. Ei tarvitse katsella keikistelyä eikä keinotekoisia tanssiaskelia. Lavalla on vain ikuinen nainen, joka tekee sitä, mitä parhaiten osaa, eli laulaa – ja muutama komistus hilluu silmänruokana ympärillä.
Ja wau: tuulikone!
Tänään nähdään kuusi uutta UMK-kokelasta, joiden joukossa on videollaan kohua herättänyt Cristal Snow, oikealta nimeltään ihan vain Tapio Huuska.
Musiikkivideonsa Love is blind -lopussa Cristal päätyy suutelemaan intohimoisesti parrakasta miestä.
Blogissaan Cristal paljastaa, että hänen oli vaikea löytää suutelunhaluista partneria. Kukaan ei halunnut Cristalin ”Jeesukseksi”.
Viimein Eino Heiskanen suostui. Hän on Kari Heiskasen ja Sara Paavolaisen näyttelijäpoika.
Joku kysyy nyt varovasti, miksi miesten nuoleskelua pitää näyttää noin avoimesti. Että pitääkö sitä homoutta hieroa koko ajan heteroiden silmiin?
Cristalin mielestä pitää.
– Pitää, ja vielä senkin jälkeen, kun se ei enää ole iso asia, vaan osa arkeamme.
Hmm. Edes heteroparin julkinen nuoleskelu ei ole ”osa arkeamme” . En oikein usko, että miesten intiimin puuhastelun näyttäminen tasoittaa homorakkauden tietä minnekään.
Video on kohtalokkaan dramaattinen ja tunnelma kiehtova, mutta eittämättä nousee mieleen ajatus ovelasta laskelmoinnista.
Euroviisujen huikea glamouri on tunnetusti seksuaalivähemmistöjen suosiossa, joten mitäs, jos video onkin tehty suoraan niitä varten ääniä kalastamaan?
Ans kattoo, viekö Cristalin tie vääjäämättä Tukholmaan?
Taannoin kaapista ulos tullut Saara Aalto on toinen vaihtoehto. Hänen laulunsa koostui ohuesta äänestä ja ketkutuksista. Kappaleesta oli vaikea löytää mitään aitoa, koukuttavaa tai koskettavaa.
UMK 2. esikarsinta TV2 tänään kello 21
MTV3:n kohuttu Saturday Night Live -show tuntui siltä, kuin olisi katsellut tunnin mainoksia, jossa oli välissä muutama sketsi.
Koko formaatti ihmetyttää. Alussa juontaja lätisee vitsejä, sitten seuraa sketsejä, väliin tulee mukauutiset ja taas sketsejä ja lopuksi joku laulaa.
Pitäisikö tässä olla jotain mullistavaa?
Jo 1970-luvun Ällitälli toimi samalla sapluunalla, eikä tarvinnut maksaa formaatista hunajaa kenellekään.
Unohtumattomat juontajat olivat Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen. Aivan verraton pari!
JAANA-STIINA ALA-KORPI
jaana.alakorpi@i-mediat.fi