Nuori aikuinen kysyy: Mitä tekisin elääkseni?
Vanhempi aikuinen kysyy: Mitä tekisin elämälläni?
Ikääntynyt aikuinen kysyy: Mitä tehdäkseni minä elän?
Tämän hienon kysymyssarjan esitti Iina Åman, joka järjesti logoterapian seminaarin Törnävän Seuralassa viikko takaperin.
Logoterapia on elämäntaitojen psykologiaa, joka suuntautuu tulevaisuuteen. Menneisyyttä ja kaikkia olosuhteita ei voi muuttaa, mutta oman suhtautumisensa elämään voi valita.
Åman keskittyi luennossaan eläkkeelle jäämiseen, jonka hän kuvailee olevan "yksi elämän suurista saranakohdista". Kun siitä ovesta käy, voi itse päättää, odottaako eläkkeellä tyhjiö vai täysi elämä, joka on tasapainossa juuri siten, kuin itse haluaa.
Åmanin mukaan siinäkin kohtaa voi olla hyvä kysyä itseltään: "Kuka olen ja millainen minusta voi vielä tulla?"
Matkalla eteenpäin logoterapeutti neuvoo tarttumaan kolmeen asiaan, joita ovat elämän mielekkyys, merkitys ja tarkoitus.
Åman perkaa ne näin: Mielekkyys syntyy tunteesta, että maailma ympärillä on ok ja minulla riittää mielekästä tekemistä, arjessa on rytmiä, kohokohtia ja rutiineja.
Merkitystä elämään tuovat hyvät ihmissuhteet sekä huolenpito itsestä ja läheisistä. Tarkoitus syntyy toiminnasta sen eteen, minkä kokee arvokkaaksi.
"Eläkkeellä yksi suuri rajoite hyvään elämään voivat olla omat ajatukset. Onkin hyvä vähän ajatella mitä ajattelee, ja tarvittaessa ajatella homma uudelleen", Åman muistuttaa.
Jos miettii, että olisipa kiva aloittaa se uusi harrastus, ja sitten mieleen hiipii ajatus, etten voi, kun olen niin vanha... silloin menee pieleen. Sen sijaan kannattaisi pyrkiä siihen, että ympäröi itsensä ajanvietolla, asioilla ja ihmisillä, joista ei haluaisi koskaan luopua.
Åmanilla on neuvo myös nykyajan minäkeskeisyyteen. On hyvä harrastaa tervettä yksilöllisyyttä, mutta kannattaa korostaa ja juhlia yhteisöllisyyttä. Toisissa on voimaa, joka jakaantuu lopulta tasan kaikille, jotka osallistuvat ja ovat yhdessä.
Tässä kohtaa mieleeni nousivat kaupungin tarjoamat Kahvikekkerit ympäri Seinäjokea, joissa moni ikäihminen voimaantuu viikoittain. Pieni hetki, iso merkitys. Sitä toimintaa kannattaa takuulla edelleen kehittää.
Lopuksi Åman arvioi, että eläkeiästä voi tulla hyvinkin elämän onnellisin ja nykyään monelle myös elämän pitkäaikaisin vaihe.
Sitä ei kannata nähdä niinkään loppusuorana, vaan huipennuksen rinteenä, jossa voi viilettää omaa vauhtiaan ja nauttia menosta ja maisemista.
Se, miten omaan elämäänsä suhtautuu, on itsestä kiinni. Kuten vanha huoneentaulu muistuttaa: Älä pelkää olla ihminen, joksi olet muuttunut.