Arkadianmäellä oli valtiopäivien avajaiset, mutta minun täytyi heti istuntotauon päätteeksi lähteä hallintovaliokunnan työmatkalle Kanadaan, joten juhlallisuudet jäivät osaltani väliin. Tätä kirjoittaessa olen vielä Kanadan pääkaupungissa Ottawassa, mutta tästä matka jatkuu aamulla kohti Torontoa.
Kanada on hieno maa ja kanadalaiset mukavaa sakkia, vaikka eivät tietenkään aivan yhtä hyviä jääkiekossa, kuin me suomalaiset!
Matkan aikana minun on tarkoitus syventyä myös Kanadan maahanmuuttopolitiikan malliin.
Perusfaktahan on se, että Kanadan väestö koostuu lähes kokonaan maahanmuuttajista. Ei välttämättä ensimmäisen polven maahanmuuttajista, mutta juuret toisaalle ovat kuitenkin niin läheiset, että ne usein tiedetään ja niistä myös muistetaan mainita.
Suomalaisiakin muutti tänne rapakon taakse sankoin joukoin esimerkiksi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa myös meiltä Pohjanmaalta. Moni tiedostaa pohjalaisjuurensa, vaikka ei puhuisi enää sanaakaan Suomea. Se on aika hurjaa!
Kanadan maahanmuuttopolitiikka on muutoinkin hyvin erilaista kuin meillä koto-Suomessa.
Täällä sovelletaan ns. pistemallia, jossa maahan pyrkivät henkilöt pisteytetään ominaisuuksiensa perusteella. Korkeat pisteet saavat virallisia kieliä (englantia tai ranskaa) osaavat korkeakoulutetut henkilöt. Sen sijaan Kabulin seudun ammattikoulusta saadut paperit, olematon kielitaito ja siten käytännössä olemattomat edellytykset työllistyä takaavat sen, että maahan ei ole asiaa.
Kanada pyrkii siis seulomaan maahanmuuttajista sellaiset, jotka todennäköisesti aiheuttavat vähiten sosiaalisia ongelmia ja jotka todennäköisesti pystyvät pitämään huolta itsestään ja perheestään ilman yhteiskunnan tukia. Ei tämä kovin vaikeaa matematiikkaa ole edes minulle.
Lopputulos on aivan jotain muuta, kuin mitä se on esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa, jossa maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat räjähtäneet täysin käsiin.
Samaan lopputulokseen pyrkii myös Suomen nykyhallitus politiikallaan.
Kun keskustelin aiheesta erään kanadalaisen kanssa, hän kiteytti lyhyesti, että valtion ydintehtävä on omien kansalaistensa hyvinvointi ja turvallisuus. Ajattelin siinä hetkessä, että tuo mieshän on jonkin sortin peruskanadalainen.
Myöhemmin aloin pohtia, miten Suomi, Ruotsi, Kanada ja moni muu maa on tässä tehtävässä onnistunut. Mitä pieni Suomi voisi tehdä paremmin? Ehkä tähän saan reissultani joitain vastauksia.
Onkin mielenkiintoista nähdä, olisiko täkäläisessä lainsäädännössä jotain sellaista, josta pystyisi ottamaan tuliasia Suomen lakikirjaan.
Maahanmuuttoasioiden parissa tulen kuitenkin tiivisti työskentelemään ainakin seuraavat reilut kaksi vuotta, joten evästyksiä on hyvä ottaa vastaan. Joskus on hyvä lähteä kauas, vaikka sitten toiselle puolelle maapalloa, nähdäkseen lähelle!
Mauri Peltokangas
PS:n kansanedustaja Kokkolasta