Olemme pitäneet Ruotsin kansankotia pohjoismaisen hyvinvointivaltion malliesimerkkinä. Olemme halunneet ottaa siitä esimerkkiä, mutta rakentaa vähän paremman. Miten on käynyt? ¨
Ruotsin kansantalous kasvaa EU-maiden keskiarvoa nopeammin, Suomen kansantalous ei ole kasvanut 17 vuoteen ja olemme ainut EU-maa, jonka BKT on laskenut viimeisen neljän vuoden aikana. Meillä euro, Ruotsilla kruunu. Ruotsin velkaantumisaste paranee, Suomi velkaantuu EU-maista nopeimmin.
Ruotsi ymmärtää, että kansantalous perustuu yritysten ja yksityisen sektorin menestymiseen. Yksityinen sektori rahoittaa julkisen puolen ja julkinen puoli on mitoitettava yritysten kantokykyyn. Ajattelu, että on ensin ansaittava rahat ja vasta sitten mietittävä niiden tarkoituksenmukainen käyttö. Meillä on rakennettu edellä kattavat palvelut, massiivinen sääntely ja byrokratia. Rahoitus perustuu liiaksi toiveajatteluun tulevaisuuden talouskasvusta sekä velanottoon, korot kun on nolla ja velkoja ei tarvitse maksaa. Varmaan valtio voittaa pian lotossa.
Ruotsi verottaa vähän kevyemmin eikä heillä ole mm. perintö- ja lahjaveroa. Kun lasketaan tulonmuodostuksen verotus yksilön koko elinkaaren aikana ja sukupolvien jatkumana, Suomi verottaa noin 80–95 prosenttia. Veroja ovat mm. palkkaverot, työn sivukulujen verot, yhteisöverot, osinkoverot, kiinteistöverot, energiaverot, ympäristöverot, vakuutusverot, arvonlisäverot ja muut kulutusverot, luovutusvoiton verot, varainsiirtoverot, perintö- ja lahjaverot, jne. Samasta tulosta maksetaan veroa veron päälle.
On aivan selvää, ettei Suomessa kansalaisille voi syntyä merkittävää varallisuutta ja pääomia. Vaikka niitä vähän syntyisikin, syntyy siitä hillitön kateus. Korkean verotuksen vuoksi pääomia ja varakkaita myös lähtee maasta. Ruotsi verottaa tässä kokonaisveron ketjussa arviolta noin 20 prosenttia vähemmän. Tärkein ero on perintö- ja lahjavero. Niinpä Ruotsissa on merkittävästi enemmän pääomia ja sijoitustoimintaa, jotka mahdollistavat yritysten rahoituksen ja toimivat arvopaperimarkkinat.
Ruotsissa on yritysmyönteisempi ympäristö ja enemmän pääomia. On syntynyt merkittävä raskas teollisuus. Isommat pääomat mahdollistavat kalliimpien korkeamman teknologian ratkaisut. Siellä on myös paremmat kyvyt synnyttää kansainvälisiä brändejä ja liikeketjuja, esimerkiksi AstraZeneca, ABB, Investor, Ikea, Nordea, Biltema, Byggmax, Clas Ohlson, Gina, HM. Ruotsalaiset ovat ostaneet paljon ulkomaisia yrityksiä ja se saa myös ulkoa tulevia investointeja. Monet yhteispohjoismaiset yritykset investoivat Suomen sijasta Ruotsiin.
Suomi on mennyt hyvinvointivaltio edeltä -mallilla. Rahoitus on jäänyt toiveajattelun ja velanoton varaan. Toisin kuin Ruotsissa, meillä on ajateltu hyvinvoinnin syntyvän sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista. Kustannuksista piittaamatta on rakennettu käsittämättömän antelias ja monimutkainen tukiviidakko.
Kansalaiset halutaan yhteiskunnan toimesta paijata kehdosta hautaan. Yksilön vastuu on haluttu siirtää yhteiskunnalle. Työn tekemisestä on tehty sivuseikka ja välttämätön paha. Sitä ei missään tapauksessa tarvitse tehdä, jos ei satu huvittamaan. Vapaa-aika on työtä tärkeämpää.
Meillä on aggressiivinen ay-liike. Lakkoja ja työnseisauksia on moninkertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Laajoilla, koko elinkeinoelämän halvaannuttavilla lakoilla on tehty kansantaloudelle suurta vahinkoa. Ruotsissa ymmärretään, että joudutaan kilpailemaan kansainvälisesti, myös halvempien kustannusten maiden kanssa. Se, että ensin tarvitaan menestyvät yritykset, hyvä kilpailukyky ja vahva palkanmaksaja.
Suomessa mennään oma etu edellä. Yritetään maksimoida työnantajan kustannukset, sekä palkkoina että muina työnantajalle sälytetyillä kustannuksilla. Tässä käytetään häikäilemättä hyväksi myös poliittisia taustavoimia.
Aikanaan oli keino devalvoida, kun yritysten kilpailukyky meni liian heikoksi. Ruotsilla tämä keino vielä on käytettävissä. Aikanaan kun menimme Euroon, ay-liike lupasi valmiutensa sisäiseen devalvaatioon, jos siihen on tarve. Talous ei ole kasvanut 17 vuoteen ja viimeiset neljä vuotta se on supistunut. Nyt jos koskaan olisi tarve sisäiselle devalvaatiolle. Kuitenkin nyt vaaditaan 10 prosentin palkankorotuksia. Tämä heikentää kilpailukykyä, lopettaa alemman tuottavuuden työpaikkoja ja synnyttää työttömyyttä.
Haluamme olla edelläkävijöitä ja maailman parantajia. Meillä on muita kunnianhimoisemmat ympäristö- ja muut vastuullisuus tavoitteet. Meillä turve on fossiilinen energia, Ruotsissa uusiutuva. Meillä metsät ovat päästölähde, Ruotsissa ne ovat hiilinieluja. Tästä kirkasotsaisuudesta meille koituu miljardien vahingot.
Meillä haluttaisiin sorkkia ja olla oppi-isänä kaikkiin kansainvälisiin kriiseihin ja epäkohtiin. Käy niin kuin entiselle miehelle, joka näki tappelun ja riensi mukaan, ja iskettiin heti kanveesiin. Totesi, että kerkesinpäs. Parempi olisi ensin hoitaa omat asiat kuntoon.
Jos oikein ymmärrän, Ruotsin poliittinen kartta on erilainen, sisarpuolueitten talousnäkemykset Suomeen verraten poikkeavat. Arvioin, että Ruotsin demareiden (keskusta-vasemmistopuolue) talousnäkemykset ovat lähempänä meidän kokoomusta kuin Suomen SDP:tä. Ruotsissa ei myöskään ole samalla painoarvolla äärilaidan vasemmistoa ja vihreitä. Meillä näiden ryhmien vaikutus kansantaloudelle ja yritysten toimintaedellytyksille on ollut huomattavan haitallinen.
Meillä päättäjien talousosaaminen on erittäin heikolla tasolla. Painopiste on yksittäisten epäkohtien ja kansalaisten todellisten tai kuviteltujen tarpeiden tyydyttäminen. Edunvalvonnalla ja anteliaalla politiikalla kalastellaan äänestäjien suosiota. Kun kuuntelee eduskuntakeskusteluita ja etenkin vasemman laidan naisedustajien puheenvuoroja, voi todeta, että talouden realiteetit ovat heille täysin tuntemattomia asioita. Pitäisikö Ruotsin mallin plagiointi vielä tutkia tarkemmin, onko jokin ehkä mennyt pieleen?
Juhani Viitala
Kauhava