Mannerlaatat liikkuvat. Tuntuu siltä, että joka aamu kun herää tulee jotain uutta Atlantin toiselta puolelta - viimeisempänä isompana tullimaksut ja kauppasota. Jo ennen sitä olemme eläneet epävarmassa maailmassa, jota värittävät geopoliittiset jännitteet, teknologinen murros ja ilmastonmuutoksen kiihtyvä tahti.
Nyt ei ole aika käpertyä vaan Suomen on oltava rohkea ja määrätietoinen. Tämä koskee myös teollisuuspolitiikkaa. Kyse ei ole vain koneista ja tuotantoluvuista, vaan myös ihmisistä, työpaikoista ja siitä, millaiselle perustalle rakennamme yhteiskuntamme tulevaisuuden. Tämän hallitus huomioi hiljattain julkaistussa teollisuuspoliittisessa selonteossaan mutta myös puoliväliriihessä.
Suomalaisella teollisuudella on ollut korostettu rooli, kun maatamme on rakennettu yhdeksi maailmain parhaista. Monella alalla menee hyvin, mutta suomalainen teollisuus kamppailee myös useiden haasteiden kanssa. Investointeja tehdään liian vähän, tuottavuuden kasvu laahaa perässä ja vientimme kärsii jatkuvasta alijäämästä.
Meillä on myös valtavia mahdollisuuksia esimerkiksi puhtaassa siirtymässä. Pelkästään tämän murroksen potentiaali teollisuudelle Suomessa on arviolta noin 290 miljardia euroa. Hankkeita on käynnissä ympäri rannikkoa, Kymenlaaksosta Peräpohjolaan saakka. Vaasanseutu ja Pohjanmaa ovat tunnetusti todella vahvoja alueita ja tätä tulee korostaa. Nyt olisi vahva tarve sille että, investoinnit toteutuvat.
Tarvitsemme uudenlaista teollisuuspolitiikkaa Suomeen. Tämä rakentuu meidän, RKP:n näkökulmasta, neljän kivijalan varaan: investoinnit, työvoima, osaaminen ja kestävyys. Suomeen on luotava ilmapiiri, jossa yritykset uskaltavat panostaa ja sijoittajat näkevät mahdollisuuksia. Siksi meidän on edistettävä investointeja uusiutuvaan energiaan, tutkimukseen ja vihreään teknologiaan. Suurten investointien verokannustimet ovat askel oikeaan suuntaan – mutta ne eivät yksinään riitä.
Byrokratiaa on purettava ja lupaprosesseja on nopeutettava. Lainsäädäntöuudistukset, kuten rakennuslain ja alueidenkäytön uudistukset, ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös asennemuutos: valtion ei tule olla este, vaan mahdollistaja.
Ilman ihmisiä ei ole teollisuutta. Meidän on uskallettava avata ovia työperäiselle maahanmuutolle. Hakuprosesseja tulee nopeuttaa ja koko perhe tulee huomioida. Samalla on varmistettava, että Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat saavat jäädä Suomeen. Se on sekä taloudellisesti että inhimillisesti viisas ratkaisu.
Teollisuuspolitiikka on myös koulutuspolitiikkaa. Yritykset kaipaavat osaavaa työvoimaa ja meidän on vastattava tähän tarpeeseen. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä elinkeinoelämän ja koulutussektorin välillä. Tähän liittyy myös tutkimus ja investointirahoitus ja hallitus panostaa juuri puhtaisiin energiaratkaisuihin puoliväliriihen päätöksen myötä 40 miljoonaa euroa.
Suomen on myös otettava paikkansa uudessa arvoketjussa, jossa puhdas energia ja kiertotalous toimivat kasvun moottoreina. Tähän tarvitaan toimivaa logistiikkaa, modernia infrastruktuuria ja vahvoja energiaklustereita. Sellainen löytyy Vaasasta.
Meidän tulisi myös uskaltaa ajatella laajemmin erilaisia teollisuuksia. Luova talous, johon kuuluu esimerkiksi kulttuuri, taide ja musiikkialat, ovat maailman kasvavimpia aloja, jossa esimerkiksi Englanti ja Ruotsi on edelläkävijöitä. Tätä potentiaalia emme vielä ole tunnistaneet Suomessa rahoituksen, tukimuotojen tai investointien osalta. Hyvä muistaa myös näin KAJ-aikoina.
Teollisuuspolitiikka ei ole pölyinen jäänne 1900-luvulta – se on meidän lippumme kohti kestävää, hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä Suomea. Meillä on osaamista ja tahtoa. Nyt on vain luotava parhaat mahdolliset edellytykset tämän toteutumiselle.
Mikko Ollikainen
RKP:n kansanedustaja Maalahdesta.