Hallitus on laatimassa Suomelle uutta teollisuuspoliittista strategiaa työ- ja elinkeinoministeriön vetovastuulla. Strategian odotetaan valmistuvan loppuvuonna. Tärkeä paperi, sillä valtioiden globaali tukikilpailu vaikuttaa teollisuuden sijoittumiseen. Se valitettavasti näkyy jo investointipäätöksissä.
Suomen kilpailukyvyllä on haasteita. Talouskasvumme on ollut vaatimatonta vuosikausia. Vaikka jokaisella hallituksella on strategioita riittänyt, on tällä kertaa kyse Suomen kohtalonkysymyksistä.
Ehdotan, että hallitus ei jatkossa tekisi vain yhtä strategiaa muiden joukkoon. Sen sijaan se veisi teollisuuspoliittisen selontekona eduskuntaan. Näin puolueet pääsisivät ruotimaan kilpailukykyämme tosissaan. Selonteon jatkoksi ehdotan, että perustettaisiin parlamentaarinen työryhmä, jossa kaikki puolueet joutuisivat kantamaan vastuuta teollisuuspolitiikkamme suunnasta eri ulottuvuuksineen.
Parlamentaarisia ryhmiä ei tietenkään voi jokaiseen teemaan perustaa. Nyt niitä on perustettu kotimaistiin haasteisiin, esimerkiksi Yleen ja sosiaaliturvaan. Huomiota pitäisi kiinnittää työpaikkojen pysymiseen Suomessa.
Suomen teollisuuden kilpailukyky syrjäisenä ja merentakaisena maana perustuu logistiikan ja kuljetusten tehokkuuteen. Logistinen asemamme on muuttumassa ja logistiikkakustannukset ovat olleet kasvussa. Joulukuussa 2023 julkistetun logistiikkaselvityksen mukaan kaikkien yritysten logistiikan kokonaiskustannukset vuonna 2022 olivat 50,5 miljardia euroa. Vuonna 2019 vastaava luku oli 39,3 miljardia euroa. Kova kasvu.
Muutostekijöitä riittää loputtomiin. Otan vain kaksi esimerkkiä. Kun itäraja suljettiin, myös takamatkamme kilpailijamaihimme on kasvanut. Me emme ole portti itään vaan tarvitsemme toimivat länsiyhteydet. Samaan aikaan on tulossa uusia kustannuksia. Lähes jokainen EU-tasolla linjattu päästövähennystoimenpide vaikuttaa suhteellisesti kustannuksia nostamalla meille enemmän kuin kilpailijamaihin Euroopassa. Tämä pitäisi ymmärtää ja tuoda esiin arktisia olosuhdetekijöitä kaikilla yhteiskunnan eri sektoreilla.
Nyt pitää toimia. Tarvitaan hyvässä kunnossa oleva väyläinfrastruktuuri, jolla riittävä rahoitus julkinen sektorin kantaessa päävastuun. Kustannustekijöihin ja energian hintaan on kiinnitettävä huomiota. Nyt suurimmat kustannustekijät ovat palkat, polttoaineet ja kaluston hankinta ja ylläpito.
Myös Suomen erityispiirteiden tulee olla vahvemmin huomioituna EU-pöydissä. Siihen tarvitaan vahvaa ennakkovaikuttamista: liikennettä koskevista päätöksistä valtaosa tulee EU-tasolta. Teollisuuspolitiikassa tulee kiinnittää huomiota siihen, miten ja millaisin toimin logistiikkasektorin toimintaedellytyksiä vahvistetaan.
Tämä ei lopulta ole logistiikkayritysten murhe. On tärkeää muistaa, että kustannusvaikutukset kuljetusalalle kertautuvat monelle muulle alalle. Teollisuuden ja erityisesti vientisektorin kannattaa olla aktiivinen.
Suomessa on tärkeää puhua uusista vihreistä investoinneista – niissä on mahdollisuuksia. Samaan aikaan pitää huolehtia perinteisten toimialojemme menestyksestä. Suomeen tehtävissä investoinneissa yritysten logistiikkakustannuksilla on iso merkitys.
Hallitus lupaa ohjelmassaan vahvistaa pitkäjänteisellä teollisuuspolitiikalla Suomen kilpailukykyä, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Hallitus lupaa myös huolehtia Suomen logistisesta kilpailukyvystä ja saavutettavuudesta investointien houkuttelemiseksi. Hyvä tavoite, joka korostaa tarvetta tehdä tästä koko poliittisen päätöksentekokoneiston pitkäjänteinen, ylivaalikautinen tavoite.
Kun myös logistisen kilpailukyvyn turvaamisessa onnistutaan, se näkyy piristysruiskeena Suomen taloudessa: uusina työpaikkoina, uusina yrityksinä, kohtuullisina kustannuksina ja tavaroiden sujuvana liikkumisena.
Kustannustehokas logistiikka voi ratkaista Suomeen tehtävät investoinnit. Suomen saavutettavuutta ja kilpailukykyä pitää vahvistaa, ja siksi toimivaa logistiikkaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Anssi Kujala
toimitusjohtaja
Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry