Edesmennyt kirjailija Jorma Ojaharju totesi taannoin, että hän joskus kyynelsilmin suree sitä, kun ei saa asua Vaasassa, jossa kunnallispolitiikka on jotain aivan ainutlaatuista.
Tästä ainutlaatuisuudesta saatiin oiva näyttö Vaasan kaupunginvaltuuston kokouksessa 11.11.2024, kun pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen sekä sitä seuranneen äänestyksen tuloksena saatiin päätös siitä, että Palosaaren kirjastoa ei nyt suljeta.
Ei tuo päätös suurtakaan riemua herätä, kun kyse on vain yhdestä vuodesta. Kuten kaupunginvaltuutettu Lauri Karppi totesi, olisi aika tästä kysymyksestä saada pysyväisluonteinen ratkaisu.
Palosaaren kirjasto on käyttäjilleen tärkeä eikä sitä varmastikaan voida korvata pelkällä kirjastoautolla, on se sitten toiminnoiltaan kuinka hyvä tahansa!
Tuon keskeisellä paikalla sijaitsevan sivistyslaitoksen toiminnan jatkumisen tärkeyttä osoittaa jo se, että sen puolesta on kerätty yli viisituhatta nimeä käsittävä ”adressi”!
Päätös Palosaaren kirjaston toiminnan jatkamisesta vain yhdellä vuodella tuntuu lähinnä tekohengitykseltä, josta ei hyödy kukaan. Ovatko syynä lähestyvät kuntavaalit? Saadaanpa vaalikarjalle esiintyä nyt tomerina ”kansalaismielipiteen” uljaina esitaistelijoina? Onhan tunnettua, että kansalaisten äänestysaktiivisuus ei kuntavaaleissa ole kovinkaan korkea ja tuskin se tällaisilla nahkapäätöksilläkään huippuun yltää!
Valtuutetut, tehkää jatkossa selkeä päätös. Suljetaanko Palosaaren kirjasto vai saako sen toiminta jatkua niin, että se vuonna 2028 voi juhlia sataa toimintavuottaan? Nykyisin ”päätöksenteko” Palosaaren kirjaston suhteen vaikuttaa lähinnä teatterilta, mikä siellä työssä olevillekin merkitsee vain ”löysässä hirressä” olemista, kun jatkosta ei kukaan tiedä.
Erkki Rantamäki
Vaasa