Kuva: Tomi Kosonen

Törmäsin jokin aika sitten keskusteluun, jossa huolestunut äiti-ihminen pohti, että tarvitseeko tänä keväänä sittenkään alkaa ikkunanpesu-urakkaan ennen ylioppilasjuhlia.

Syynä ei ollut lapsukaisen improbaturin ja approbaturin rajamailla viipyilevä arvosana, vaan vihonviimeisen suorittamatta olleen kurssin viimeinen essee. Koko lukiourakan viimeinen. Varsinaiset ylioppilaskirjoitukset olivat menossa kirkkaasti läpi, mutta se yksi onneton kurssi tuotti tuskaa.