Tietokirjailija Maria Petterssonin teos Suomen historian jännät naiset on ollut otsikoissa siitä esitettyjen plagiointisyytösten vuoksi. Viime vuonna ilmestyneestä kirjasta valittaneet tutkijat syyttivät Petterssonia tekstiensä kopioimisesta ilman asianmukaista siteerausta.
Asiasta saatiin asiantuntijaelimen näkemys, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusneuvosto linjasi siitä lokakuun lopulle päivätyssä lausunnossaan. Tekijänoikeusneuvosto linjasi, että Petterssonin kirjassa loukattiin tutkijoiden moraalisia oikeuksia.
Neuvoston mukaan tutkijoiden artikkeleista lainatut tekstit eivät riittävästi erotu Petterssonin omasta tekstistä eivätkä alkuperäistekstien tekijät käy ilmi kirjan varsinaisesta tekstistä. Kirjailija Maria Pettersson kertoi STT:lle tiistaina noudattaneensa lähdeviittauksissaan populaarin tietokirjallisuuden alalla vallitsevaa yleistä tapaa.
– Olen tietenkin tosi iloinen siitä, että nyt myös tekijänoikeusneuvosto totesi, ettei plagiointia ole tapahtunut.
Eri linjalle päätyi artikkelissaan Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka, joka on oikeustieteen tohtori ja erikoistunut sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin. Hoikan mukaan neuvosto katsoi, että kirjan lainaukset eivät olleet tekijänoikeuslain edellyttämän hyvän tavan mukaisia, eli tarkastelemiltaan osin se piti kirjaa tekijänoikeudellisesti plagiaattina, vaikkei sanaa ratkaisussa suoraan käyttänytkään.
– Tekijänoikeuslaissa ei käytetä sanaa plagiaatti, ja on ihan johdonmukaista, että tekijänoikeusneuvosto hyvin kurinalaisesti käyttää tekijänoikeuslain terminologiaa, kertoo Hoikka STT:lle.
Kustannusyhdistys ei pidä plagiointina
Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja, juristi Sakari Laiho sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa viime viikolla, ettei plagioinnista voi Petterssonin kirjan kohdalla puhua. Laihon mukaan plagiointi tarkoittaa tekijänoikeudellisessa mielessä varastamista eli jonkin jutun väittämistä omakseen. Lähteinä käytetyt tutkijoiden artikkelit mainitaan kirjan lähdeluettelossa, eikä Pettersson ole peitellyt niiden käyttöä lähteinään.
Hoikan mukaan muut ehkä haluavat tulkita tekijänoikeusneuvoston lausuntoa toisin, koska plagiaatti-sanaa pidetään niin kielteisenä.
– Uskoisin, että plagiaatti-sanaa pidetään niin leimaavana, että sitä halutaan käyttää vasta, kun on kysymys todella törkeästä toiminnasta.
Hoikan mukaan tekstin kopiointi hyvän tavan mukaisesti synnyttää lainauksen, kun taas hyvän tavan vastainen kopiointi synnyttää plagiaatin. Näiden väliin ei lain silmissä jää mitään harmaata aluetta, jossa kopioitu kohta ei olisi joko lainaus tai plagiaatti.
Hoikan mukaan plagiaateissa "voi totta kai olla eri vakavuusasteita". Jossain määrin vakavammasta plagioinnista olisi hänen mukaansa ollut kyse, jos Petterssonin kirjan lähdeluettelosta ei olisi päässyt alkuperäisten lähteiden jäljille.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat suosituksen luonteisia, eivätkä ne sido oikeudellisesti tuomioistuinta, lausunnon pyytäjää tai sen vastapuolta.
– Tietenkään tarkoituksena ei ole ollut loukata kenenkään moraalisia oikeuksia. Sehän on ilmiselvää. Nyt tekijänoikeusneuvosto on kuitenkin katsonut, että näin on tapahtunut, ja tällä on luultavasti kauaskantoisia seurauksia sille, miten populaareja tietokirjoja tehdään, kertoi Pettersson STT:lle.
Pettersson on Journalistiliiton jäsenlehden Journalistin päätoimittaja.
Kustantaja: Ratkaisu oli yllättävä
Kustannusyhtiö Atenan mukaan kirjaa tehtäessä lähteiden esitystapaa ja viittauskäytäntöjä ei pidetty alan yleisistä käytännöistä poikkeavana.
– Tämä ratkaisu oli kovin yllättävä. Se, että noilta osin tekijänoikeusneuvosto kiinnitti huomiota siihen, että lähteiden merkintätapa ei ollut riittävä, on tavallaan ristiriitaista koko populaarin tietokirjallisuuden tradition kanssa. Olimme hämmentyneitä siitä päätöksestä, kertoi Atenan kustantaja Ville Rauvola STT:lle keskiviikkona.
Plagiaattikysymyksessä kustantaja on samoilla linjoilla kustannusyhdistyksen johtajan kanssa siitä, ettei tekijänoikeusneuvoston lausunnon perusteella voida puhua plagioinnista Petterssonin kirjan kohdalla.
Kustantajan mukaan tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat aina alalle merkittäviä, ja tuoreen päätöksen pohjalta pelisääntöjä pitääkin miettiä uusiksi.
– Tulevaisuudessa meidän pitää tämän lausunnon perusteella miettiä, miten joissain tietokirjagenreissä kirjoja voidaan toteuttaa niin, että ne löytävät myös suuren yleisön lukijansa, Rauvola sanoo.
Rauvola heittää esimerkkinä ilmoille lasten tietokirjallisuuden ja kuvakirjat, joissa lähteiden merkintä itse tekstiin voi olla käytännössä vaikeaa.
Aikakausmedian Mikko Hoikka on eri mieltä siitä, että tekijänoikeusneuvoston lausunto merkitsisi suurta mullistusta kustannusalalle.
– Katsoisin, että lainaaminen on edelleenkin hyvin laajasti sallittua. (Tekijänoikeusneuvosto) puuttui ainoastaan niihin kohtiin, joita se piti plagiaattina ja jotka eivät täyttäneet lainaamisen edellytyksiä, Hoikka sanoo.
Hoikan mukaan neuvosto ei asettanut ehtoja lähteiden merkintätavalle, kunhan lukija saa selville, mikä on kirjoittajaksi merkityn tekemää ja mikä jonkun muun tuotosta.
– Tulkinta siitä, että tämän vuoksi pitäisi ruveta lisäämään kaikkialle alaviitteitä, ei ole oikea.
Atenan Ville Rauvolan mukaan tekijänoikeusneuvoston päätös ei ole vielä vaikuttanut Atenan tulevien kirjojen sisältöön.
– Tällä hetkellä eletään tavallaan kausien välissä. Syksyn kirjat ovat kaikki ilmestyneet, ja ensi vuoden kirjat ovat vielä kesken, Rauvola sanoo.
"Täytyy muuttaa työskentelytapoja"
Rauvolan mukaan Maria Petterssonin kirjassa oli jopa keskivertoa tietokirjaa yksityiskohtaisempi lähdeluettelo, jossa käytetyt lähteet on merkitty luvuittain.
– Populaarin tietokirjan tarkoitushan on kertoa suurelle yleisölle jostain asiasta enemmän tai vähemmän pintapuolisesti. Jos joku lukija haluaa päästä syvemmälle tiedon alkuperäislähteisiin, niin sitä varten ovat lähdeluettelot. Mielestäni Marian kirjassa ne ovat vielä helposti saatavilla. Jos lukijaa kiinnostaa tutkia jotain yksittäistä Suomen historian naista, niin varmasti löytää ne alkuperäiset lähteet.
Rauvolan mukaan tietokirjailijoiden, journalistien ja kustantamojen olisi tekijänoikeusneuvoston suosituksen myötä käytävä laajempi keskustelu siitä, miten tulevaisuudessa tulisi toimia.
Kirjailija Pettersson kertoo olettavansa, että tekijänoikeusneuvostolta tulee jatkossa tarkempi ohjeistus siitä, millaisia muutoksia linjaus tietää tietokirja-alalle.
– Kun tekijänoikeusneuvosto on nyt todennut, että alalla vallitseva normaali tapa ei ole ok, niin paitsi minun niin varmaan monien muidenkin tietokirjailijoiden ja myös journalistien täytyy muuttaa työskentelytapojaan.
Pettersson kertoo, ettei ole keskustellut kustantajansa kanssa siitä, korvataanko moraalisten oikeuksien rikkomista jotenkin valituksen tehneille tutkijoille.
– Olisin pettynyt, jos tutkijat olisivat lähteneet tällaiseen hyvin aikaa vievään ja raskaaseen prosessiin rahanhimosta. Toivon, että nämä ovat pikemminkin periaatteellisia kysymyksiä kuin taistelua tietokirjojen pennosista.
Ei puheyhteyttä tutkijoihin
Pettersson ei ole itse keskustellut asiasta valituksen tehneiden tutkijoiden kanssa.
– Keskustelisin mielelläni, mutta nämä tutkijat eivät ole kertaakaan tämän yli vuoden kestäneen prosessin aikana olleet minuun yhteydessä eivätkä ole vastanneet puhelimeen. Yritin soitella heille viime syksynä, mutta he eivät vastanneet, Pettersson kertoo.
Pettersson korosti STT:lle sitä, että tekijänoikeusneuvosto hylkäsi suurimman osan tutkijoiden valituksen sisältämistä kohdista.
Hän myös tähdensi, että heti syytösten jälkeen kirjasta tehtiin korjattu laitos, jonka lähdeluetteloon tehtiin toivottuja täydennyksiä. Tekijänoikeusneuvoston käsittelyssä oli kirjan ensimmäinen painos, jossa niitä ei vielä ollut.
– Tätä neuvosto ei ottanut huomioon. En tiedä, olisiko se muuttanut heidän näkemyksiään, Pettersson sanoo.
Suomen historian jännät naiset oli viime vuoden kolmanneksi myydyin kotimainen tietokirja yli 10 000 kappaleella, kertoo Suomen kustannusyhdistys. Kirja on jatkoa Petterssonin kolme vuotta sitten julkaistulle kirjalle Historian jännät naiset, joka nousi vuoden 2020 toiseksi myydyimmäksi kotimaiseksi tietokirjaksi yli 20 000 kappaleella.
