Olemme saaneet lukea lehdistä työyhteisöämme koskevista suunnitelmista jo helmikuusta lähtien. Viestintä asioista on ollut median varassa, minkä vuoksi tiedonsaanti on ollut epämääräistä ja ristiriitaista. Välillä meistä on tuntunut kuin roikkuisimme “löyhässä hirressä”, mutta olemme jatkaneet työtämme tinkimättä sen laadusta. Toimimme ammattitaitoomme kuuluen tehokkaasti ja inhimillisesti, oli sitten kyseessä korona-aika tai päällämme lopetusuhka.
Osastomme on 20+1-paikkainen vain neljä vuotta vanha. Se on täysin nykyaikainen, työturvallinen ja todella hyvin potilaiden tarpeisiin sekä hoitamiseen suunniteltu. Yksikkö on tarkoitettu toimimaan tehokkaasti akuuttityössä ja siihen sisältyy muun muassa viisi nykyaikaista eristyshuonetta sekä omaisiakin huomioiva saattohoitohuone. Kansliatilat, lääkehuone, huuhteluhuone ja varastotilat ovat riittävät ja hyvin varustellut. Tarvittaessa pystyisimme lisäämään potilaspaikkoja 27:ään asti, joka on ollut yhden määritelmän mukaan kannattavan yksikön koko.
Nykyään vuodeosastot toimivat myös tukiyksikköinä vakavasti sairaille, palliatiivisen hoidon piirissä oleville potilaille sekä tarjoavat saattohoitoa sitä tarvitseville. Akuuttihoidon vuodeosastot ovat myös korvaamattomia oppimisympäristöjä niin hoitotyön opiskelijoille kuin lääkäreillekin. Yhtä monipuolista potilasryhmää ei muualta löydy.
Olemme ylpeitä työstämme ja työyhteisöstämme. Suurin osa on jo pitkään alalla olleita ja olemme hitsautuneet työyhteisönä hyvin yhteen. Olemme saaneet myös nuoria innokkaita tekijöitä joukkoomme, joista suurin osa on ollut meillä ensin työharjoittelussa. Nämä seikat kertovat, että meidän osastollamme on vetoa ja pitoa.
Nykyään julkisessa keskustelussa puhutaan lähinnä vain työstä, ei niinkään työyhteisöstä ja sen merkityksestä. Työyhteisöllä on kuitenkin todella suuri merkitys. Se vaikuttaa suoraan työn mielekkyyteen ja sitä kautta sairauspoissaoloihin ja asiakastyytyväisyyteen.
Toimintaympäristömme muuttuu nopeasti, joten meiltä vaaditaan sopeutumista ja uuden oppimista jatkuvasti. Työyhteisömme vahvuuksiin kuuluva vahva yhteishenki näkyy päivittäisessä työssämme potilaille ja omaisille. Iloisuus, huumori, kannustus ja lempeys ovat hyvä pohja hoitotyössä, jossa kohtaamme paljon monisairaita ja hauraita vanhuksia. Eikö hyvinvointiyhteiskunnan määritelmään kuulunutkin se, kuinka kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia?
Viimeisimmän tiedon mukaan Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen on tarkoitus vähentää useita kymmeniä akuuttihoidon potilaspaikkoja kerralla. Vanhusväestömme lisääntyessä tämä ei ole mitenkään mahdollista. Meidän tulisi kuitenkin pystyä tarjoamaan palvelua, joka on laissakin määritelty.
Osastomme tilalle suunniteltu arviointiyksikkö ei voi mitenkään korvata akuuttihoitoa tarjoavaa yksikköä. Potilas voi siirtyä muualle vasta akuuttivaiheen jälkeen, ja tämä vaihe voi kestää muutamasta päivästä jopa useampaan viikkoon. Myöskään kotisairaala ei voi korvata tätä tarvetta, koska potilaat tarvitsevat akuutissa vaiheessa hoivaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Olemme saaneet usein todistaa, kuinka hätääntynyt ja kävelykyvytön potilas löytääkin voimavaransa päästessään turvalliseen paikkaan, jossa hän saa tarvittavan avun.
Ymmärrämme, että säästöjä on saatava, mutta sitä emme ymmärrä kuinka esimerkiksi siirrettävien sairaalakonttien vuokraaminen 29 miljoonalla eurolla niitä toisi. Meillä ei ole esittää mitään laskelmia, mutta toisaalta ihmisten kanssa työskentelyä ei voikaan etukäteen tarkasti hinnoitella. Sen kuitenkin tiedämme, että ihmisarvon tulisi olla lähtökohta kaikelle.
Ja sitä ei voi rahassa mitata.