Maakunnan itälaidalla alempiluokkaiset tiet on jätetty lähes hoitoa vaille. Tie Kuortaneelta Lappakankaan kauttta Alajärvelle on surullinen esimerkki. Tie on kuin luistinrata, lumien auraus ja liukkauden torjunta on hakenut muotoaan. Raskas liikenne on hätää kärsimässä, autoja on suistunut ojaan useampia, onneksi eivät olleet vaarallisia aineita kuljettavia rekkoja.
Lähes jokaiselle tielle on asennettu liikennemerkkeihin lisäkilpi, jossa varoitetaan päällystevaurioista. Milloinkahan ilmoitetut vauriot korjataan? Suurimmat teillä olevat muhkurat ja routaheitot on maalattu punaisella maalilla? Mitenkä maalattuun kohtaan tulee suhtautua, ajetaanko sen yli varovaisuutta noudattaen tai kierretäänkö maalattu muhkura tien toista puolta käyttäen. Kuka vastaa ajoneuvojen rikkoontumisesta? Ei voi olla, että liikennemerkkiin lisätty lisäkilpi poistaisi tienpitäjän vahingonkorvausvastuusta. Eihän rakennusurakoitsijakaan voi jättää rakennustelineistä suojakaiteita pois ja laittaa tilalle kylttiä, jossa lukee ”jokainen kulkee omalla vastuullaan”.
Nämä punaiset muhkurat ja pahimmat asfalttihalkeamat ym. montut on korjattava heti, kun se vain on mahdollista ja muut asfalttikorjaukset heti sen jälkeen ennen kesää.
Muutoinkin tiehannkeiden priorisoinnissa on ihmeteltävää. Valtatie 19 välillä Lapua–Seinäjoen itäväylä on rakennettava turvalliseksi pikinmiten, mistä kiikastaa? Toisaalta suunnitelma 3-tien uudistamisesta välillä, Laihia–Vaasan moottoritien alku on siirrettävä samaan koriin Merenkurkun siltahankkeen kanssa. Kumpaakaan ei suunnitelmien mukaisessa muodossa pidä koskaan toteuttaa. Nykyisen 3-tien osuuden korjaaminen riittää. Siltahanketta ei huoltovarmuudella voi perusteella. Riittää vain yksi pommi ja siltaa ei enää ole eikä myöskään kuljetuksia korvaavia laivoja, kun ne on tarpeettomana myyty pois. Turvallisia kilometrejä kaikille.
Arto Ojala
Kuortane