Valtuustokausi on pian päättymässä ja uusi kaupunginvaltuustokausi alkaa kesäkuussa. Aina uuden kauden alussa odottaa erityisesti uusilta valtuutetuilta rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja intoa tuoda itselle tärkeitä asioita esille ja keskusteluun. Jokaisella valtuutetulla on oma verkostonsa ja toimintaympäristönsä, jossa elää.
Omaan toimintaani valtuustossa on vaikuttanut työskentelyni varhaiskasvatuksessa ja sosiaalipuolen perhetyössä. Näin työssäni lapsiperheitä koskettavan moninaisen tuen tarpeen. Valtuustossa olen puhunut usein varhaiskasvatuksen tarpeista niin lasten kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Puhuessa välittyy joskus tunne, että osan mielestä puhun tästä liiankin usein. Pienen valtuustoryhmän mahdollisuus vaikuttaa on rajallinen, monesti valtuustoaloitteet ovat ainut keino saada tärkeät asiat esille ja keskusteluun.
Elämme murrosvaihetta ja maailma ympärillämme muuttuu kovaa tahtia. Tämä vaikuttaa meidän jokaisen elämään, vaikka sitä ei heti huomaa. Turvattomuus on lisääntynyt ja sitä kautta ahdistus, pelot ja mielenterveyden ongelmat. Tässä ajassa korostuu entisestään se, että turvalliset aikuiset ovat lasten arjessa. Koen edelleen tärkeänä sen millaiset lähtökohdat lapset saavat elämänsä alkuvaiheessa, kuinka yhteiskunnassa lapsiperheitä tuetaan niin, että he jaksavat arjen paineissa.
Aito läsnäolo, yhdessä tekeminen ja vanhemman ihan vain oleminen yhdessä lapsen kanssa luo turvaa. Lasten ollessa päivähoidossa koti vaihtuu päiväkodiksi. Vaasassa on tavoitteena laadukas varhaiskasvatus. Se tarkoittaa riittävän pieniä ryhmiä, pysyviä hoitajia ja riittävää tukea sitä tarvitseville lapsille. Valitettavasti jatkuva suuntaus on ollut tehokkuusajattelun läpileikkaamaa, jolloin laadukas varhaiskasvatus jää haaveeksi.
Kolmiportaisen tuen ajatusta ei olla pystytty aina toteuttamaan siten, että kahden ja kolmen paikalla olevat lapset olisivat saaneet tarvitsemansa tuen. Tuki on ollut isossa ryhmässä riittämätön joko tuen tarvitsijalle tai yleinen tuki ei ole toteutunut koko ryhmälle, kun pieni osa lapsista on vienyt paljon huomiota. Tämä vaikeuttaa tietysti varhaiskasvatuksen pedagogista ja kasvatuksellista tehtävää, puhumattakaan hoivasta ja huomiosta, jota jokainen pieni lapsi tarvitsee. Mahdollisimman korkea käyttö- ja täyttöastevaatimus on rasittanut päiväkotien ryhmien kokoamista kaikin puolin inhimilliseksi kokonaisuudeksi sekä lapsille, että työntekijöille.
Riittävän pieni ryhmä antaa tilaa ja lapsen tarvitsemaa huomiota kaikille. Oman kokemukseni mukaan jo kahden tai kolmen lapsen vaikutus ryhmäkokoon on suuri. Jokainen ymmärtää kuinka paljon vuorovaikutussuhteet kasvavat ryhmäkoon suurentuessa. Kilpailu ammattitaitoisista työntekijöistä kasvaa edelleen. Tehtävään nähden riittävä palkka ja inhimilliset työolosuhteet auttavat työntekijöiden veto- ja pitovoimaan. Toivon todella, että tehokkuusajattelu saadaan käännettyä ajatteluksi, jossa oivalletaan, että kyse on pienistä ihmisistä, joilla tulevaisuus on edessä ja annetaan heille hyvät lähtökohdat pitkälle koulupolulle ja tulevaisuudelle turvallisen ja pysyvän henkilöstön avulla.
Päivi Moisio
kaupunginvaltuutettu (vas.)
Vaasa
Otsikko vaihdettu 30.4. klo 8.35