Eduskunnassa keskusteltiin menneellä viikolla elintarviketuotannosta, huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Hallitusohjelmassa on selkeästi linjattu, että maatalouteen ei kohdisteta säästöjä, ja tämä on erittäin hieno arvovalinta. Hyvän kasvukauden jälkeen huomaamme valitettavasti, että maatalouden kannattavuus on liian heikko. Markkinauudistukset viivästyvät, ja viljelijöiden kärsivällisyys alkaa loppua. Tuotantoa ei ole mahdollista tuottaa tappiolla. On silti myönteinen asia, että hallitus jatkaa investointeja elintarvikeviennin lisäämiseen.
On kuitenkin kysyttävä, tietääkö oikea käsi, mitä vasen tekee? Valvotaanko vientitodistuksia myöntävää viranomaista tarpeeksi? Yritykset jonottavat vientitodistuksia tällä hetkellä aivan liian kauan. Ruokavirastossa EU:n ulkopuolisiin maihin vientitodistuksia myöntävien virkamiesten määrä on vähentynyt 10 vuodessa 18:sta kahdeksaan ja nykyään elintarviketeollisuus joutuu odottamaan jopa vuoden, ennen kuin se saa paperinsa kuntoon, mikä ei luonnollisesti ole hyväksyttävää.
Siksi ehdotan, että Ruokaviraston toiminnasta teetetään riippumattoman tahon toimesta selvitys.
Suomen talouden tilanne on vaikea, kuten on jo aiemmin todettu. Nykyisellä tahdilla olemme menettämässä hyvinvointiyhteiskuntamme perustan, ja sen pelastamiseksi on työkalupakissa jäljellä vain vaikeita leikkauksia. Velkaantuminen on lähtenyt käsistä, ja valtionvelka on jo yli 180 miljardia euroa. Tälläkin hetkellä sopeutamme taloutta sadoilla miljoonilla euroilla, ja yhdessä sovittu velkajarru tulee toivottavasti varmistamaan sen, että tulevaisuudessakin on hyvinvointivaltio, joka pitää meistä huolen.
Poliittisesti on hienoa, että ensimmäistä kertaa kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sopineet velkajarrusta. Talous ei ole kasvanut 18 vuoteen, ja me otamme yksinkertaisesti liikaa lainaa. Velkajarru siirtää keskustelun siitä, kuinka paljon meidän pitäisi säästää, konkreettisiin toimenpiteisiin.
On selvää, että hillittömän talouspolitiikan aikakausi on ohi ja siirrymme tiukemman julkisen talouden aikaan. Samalla on ratkaisevan tärkeää, että keskitymme uudistuksiin, jotka lisäävät investointeja, työpaikkoja ja vientiä. Lisäksi meidän on varmasti edelleen tarkasteltava, millaisia julkisia menoja ja millaista byrokratiaa haluamme. Kaikki nämä ovat aiheita, joihin me hallituksessa panostamme tai joita tarkastelemme. Esimerkiksi vuoden 2026 talousarviossa leikkaamme yli 400 miljoonaa euroa valtion byrokratiasta.
Työllisyystilanne, joka on kansallisella tasolla katastrofaalinen, näyttää hyvin erilaiselta eri alueilla. Täällä Pohjanmaalla työttömyys on alhainen, enkä näe merkkejä sen pahenemisesta tulevaisuudessa. Yrityksemme investoivat aktiivisesti, ja uusia yrityksiä perustetaan alueellemme. Meillä on kuitenkin vaikeuksia houkutella riittävästi ammattitaitoista työvoimaa alueellemme, ja tämä aiheuttaa tulevaisuudessa haasteita yrityksille.
Hirvenmetsästys on alkanut, ja autoilijana ja metsänomistajana haluan kiittää jokaista metsästäjää, joka auttaa riistakannan hoidossa. Nykyinen susitilanne tarkoittaa, että monet metsästäjät päättävät olla käyttämättä metsästyskoiria, mistä me olemme hyvin tietoisia täällä eduskunnassa.
Valmisteilla oleva laki, jotta voimme vihdoin tänä talvena aloittaa susien luvanvaraisen metsästyksen, etenee. Hallituksen sisällä kiistaa käydään lähinnä siitä, millä tasolla laskettujen yksilöiden määrässä kannan pitäisi olla tulevaisuudessa. RKP ajaa niin alhaista tasoa kuin tieteellisesti tuettuna on mahdollista, ja meidän arviomme mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että susien määrä Suomessa pitäisi laskea satoihin alkaen numerosta 1.
Christoffer Ingo
RKP:n kansanedustaja Mustasaaresta