Roope Arikka on 21-vuotias vaasalainen tekniikan opiskelija, joka julkaisi vuoden alussa esikoisrunokirjansa.
Marraskuussa on pimeää -niminen teos sisältää 60 Arikan kirjoittamaa runoa, jotka käsittelevät elämän moninaisuutta sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla.
Runokirja on julkaistu osana tamperelaisen Mediapinta-pienkustantamon kampanjaa. Runokirja.fi-nimisen kampanjan yhteydessä kustantamo julkaisee halukkaiden runokirjoja veloituksetta.
Inspiraatio laululyriikoista. Arikka on kirjoittanut ensimmäiset runonsa 14-vuotiaana, jolloin into runojen kirjoittamiseen syntyi kiinnostuksesta musiikkiin.
– En oikeastaan lukenut tuolloin runoja. Kuuntelin sen sijaan paljon 80-luvun punkkia ja suomirokkia, joiden sanoituksista kiinnostuin.
Punk-lyriikoista inspiroitunut Arikka valitsi kuitenkin runouden tavaksi ilmaista itseään.
– Nuoret kirjoittavat paljon pop- ja rap-lyriikoita. Runojen kirjoittaminen on sen sijaan perinteisesti vanhempien ihmisten harrastus. Haluan nuorentaa alaa.
Suuria tunteita ja huumoria. Arikka kertoo kirjoittaneensa runoja vuosien mittaan satunnaisesti papereiden reunoihin ja erilaisille lapuille. Kokonaisen runokirjan julkaiseminen ei ollut aikaisemmin hänen suunnitelmissaan.
– En ollut ajatellut julkaisevani runojani. Kun serkkuni kertoi minulle viime syksynä kustantamon kampanjasta, päätin käyttää mahdollisuuden hyväkseni.
Julkaisupäätöksen jälkeen kampanjan vaatimuksena olleet 60 runoa syntyivät parissa kuukaudessa.
– Osa runoista syntyi helposti, toiset vaativat enemmän. Mukana on myös yksi runo vuoden takaa, Arikka kertoo kokoelmasta.
Marraskuussa on pimeää -kirjan runot ovat aihepiireiltään hyvin erilaisia, mutta heijastavat kaikki aikaa, jolloin ne on kirjoitettu.
– Runot kuvastavat sitä, mitä kävin viime syksynä läpi. Osa runoista on hyvin henkilökohtaisia, ja ne käsittelevät todella rankkoja asioita, kuten lähimmäisen kuolemaa, Arikka sanoo.
Joukosta löytyy kuitenkin myös humoristisia ja rakkautta ylistäviä runoja.
Tasapainoa tekniikan opinnoille. Runokirjaprojektista tiesivät etukäteen vain Arikan serkku, isoveli ja tyttöystävä. Muille runokirja tuli yllätyksenä.
– Monet ovat olleet hämmentyneitä, sillä he eivät ole tienneet minun kirjoittavan runoja.
Arikka kokee runojen kirjoittamisen olevan luovaa vastapainoa diplomi-insinöörin tutkintoon tähtääville opinnoille.
– Tekniikan opiskelu on kurinalaista ja kaavamaista, runous puolestaan vapaata.
Arikan runot edustavat modernia runoutta. Hän kertoo tyylin valikoituneen juurikin sen vapauden takia.
– Modernissa runoudessa ei ole rajoja. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että et voi tehdä noin, Arikka sanoo.
Josefiina Vanhanen