Lapsena laulettiin, ”Tiedän paikan karsean, hammaslääkärin kauhean. Siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään”, kun vuorotellen odotettiin hammaslääkäriin.
Mikä paikka on samaan aikaan karsein ja helpottavin? No, hammaslääkärin vastaanotto.
Se avuttomuuden tunne, ettet voi kuin hengittää ja pitää suuta auki saa aikuisenkin edelleen hermostuneeksi.
Ihme ja kumma, kun tuo tunne ei ole kadonnut iän myötä mihinkään. Tosin rinnalle on tullut tietoisuus, että hammaslääkärissä käynti helpottaa.
Vaasan kaupunki etsii onnellisuuden hetkiä, ja haluaa, että vaasalaiset olisivat maailman onnellisimpia.
Tähän on käytetty paljon aikaa ja resursseja, on tehty kampanjoita, esiinnytty televisiossa, palkattu julkkiksia kohentamiskampanjaan.
Olen miettinyt, miksi onnellisuuskampanja ei aukene minulle, eikä taida aueta monelle muullekaan.
Kelataan aikaa lokakuuhun 2020, jolloin pyysin päästä hammastarkastukseen, koska edellisestä oli kulunut 2 vuotta.
Ajanvarauksessa minut laitettiin jonoon, ja maaliskuussa 2021 tuli tieto, että pääsen tarkastukseen elokuussa.
Onneksi ei ollut paljoa fiksattavaa, pari paikkaa ja hammaskiven poisto. Syksyn ja talven kuluessa aikoja peruttiin, kunnes vihdoin koitti huhtikuu 2022, ja hampaani olivat kunnossa.
Voi, miten iloiseksi ja onnelliseksi tulin. Sain ammattitaitoista hoitoa kolmelta eri hammaslääkäriltä ja hoitajilta, jotka muistivat käyttää suuimuria. Kiitos teille, jotka teette työtä kovan paineen alla!
Ymmärsin, että tätä se onnellisuus tässä kaupungissa on. Helpottavin tunne tuli siitä, että 1 vuoden ja 9 kuukauden odotusaika sai kulminaatiopisteen.
Joku tässä asiassa kuitenkin mättää. Jopa stadioneja rakennetaan nopeammin, kuin mitä lakisääteisiä asioita, mukaan lukien hammashuolto, laitetaan kuntoon.
Jos nämä asiat olisivat kunnossa, niin silloin tietäisin, että tämä kaupunki olisi armahin, rauhallisin ja ihanin.