Nykykielessämme tavallisimmat toistosanat! Totta!
Kielestä on sanottu ja todettu arjessa, että se muuttuu jatkuvasti. Sen voi todeta esimerkiksi vertailemalla virallista kirjakieltä vuoden 1642 suomalaisen ensimmäisen Raamatun käännöksen suomeen. Syy uusiin pyhän kirjan suomennoksiin perustellaan mm. ymmärrettävyydellä. Totta sekin. Raamatun kielen suhteen on käännösperusteen syytä olla uskollisuus heprean ja kreikan merkityssisällölle.
Otsikkooni syyn olen löytänyt paljolti mediakielestämme, sen suomen käyttäjiä pitkään seurattuani. Kun arvioin juuri noita kolmea kenties suosituinta ja toistetuinta sanastoa, huomioni keskiössä ainakin julkisuudessa kuulemistani haastatteluista tai muista puheenvuoroista. Tarkastelen siis niitä toistuvia sanoja, jotka ovat muita kuin erisnimet ja henkilönimet sekä proniminit minä, sinä, hän jne.
Se, miksi esimerkiksi sporttiselostajien suomessa vilisee esimerkiksi sana mieletön, ei ole oikeastaan selvinnyt itselleni. Mieletön-sanan merkityshän on oikeastaan absurdi yhteyksissä, missä selostajat ym. puhujat sanaa viljelevät. ’Hullu’ ja ’järjetönkö’ on esimerkiksi se urheilija, joka parantaa vaikkapa 100 metrin juoksun ME-tulosta kymmenyssekunnilla? Ei lainkaan älytön eikä tolkuton: juoksija vain on erittäin nopea muihin kisakavereihinsa verrattuna.
Otsikkoni kaksi muuta yleistä toistosanaa valitsin oikeastaan siksi, että kummankin sanan valinta puhujan lausekokonaisuudessa on mnodostunut puhujalla tarkempaa harkintaa noudattamatta – kuin puhuja tietäisi muka, onko sanan tarkoite oikeasti mitenkään tapa-sanaan puhujan elämäntilanteeseen liittyvä. Tavallaan-sana on täytesana, jolla ilmaistaan ”tavallaan” vain sitä, että puhujalle jokin ilmiö on epäselvä tai puhtaasti arviointisanana tietyssä tilanteessa.
Varmasti-sana on mielestäni tyystin alkutarkoitteestaan ’oikein’ tai ’todistetusti’, sillä asiayhteydessään varmasti-sana on ”kaikkea muuta kuin ehdottoman eksakti”. Niinpä tuion sanan korvaisin mieluummin sanalla ’luultavasti’, ’ehkä’ tai ’kai’.
Itseni yhteenveto otsikkosanoista on, että nykysuomemme korrekti kielenkäyttö köyhtyy, so. sanaston suhteen suomen kielen sanarikkaus/-monipuolisuus yksipuolistuu. Se on ”tavallaan arvattavissa” mm. siksi, että koulujemme kielivalikossa äidinkielen ja kirjallisuuden opetus niukkenee liikaa.
Jouko Pesonen
Lehtimäki, Alajärvi