Artikkelissa ”Näpistyksille saatava stoppi” myymäläpäällikkö korostaa miten tärkeää asiakkaiden on noudattaa kauppojen sääntöjä. Mikä on aivan totta. Yhtä tärkeää on kaupan noudattaa lakia, sillä edes lapsen reppua ei kaupan edustaja saa ilman lapsen lupaa ”ratsata”, eli artikkelissa kerrottu ”reppujen ratsaaminen” on lainvastaista. Laki on yksiselitteinen. Ainoastaan poliisi saa tutkia asiakkaan repun ilman tämän suostumusta. Kassahenkilö tai vartija ei saa siis ilman asiakkaan suostumusta tarkistaa reppua, vaikka repun kantajaa epäiltäisiin rikoksesta. Noudatetaan sääntöjä ja lakeja puolin ja toisin. Näpistely on saatavissa kuriin laillisinkin keinoin. ”Lakia kunnioittava”.
Eikö näitä miljoonabaanoja rakentavia virkamiehiä saada millään kuriin!? Taas suunnitteilla uusi aivan turha baana oikein kaavan kanssa. Jos pyöräilijät (n. 90 %) edes noudattaisivat liikennelakia ja -asetuksia, mutta ei: ajetaan jalkakäytävillä ja punaisia vastaan jne. ja poliisit katsoo sormien välistä! Näille lainrikkojille sitten rakennetaan miljoonabaanoja! Missä luottamusmiehet, katsovat vain päältä kun veroa maksavien kaupunkilaisten rahoja viskotaan tuuleen!
Parkanosta Jalasjärvelle viime sunnuntaina ajoi muutaman kilometrin välillä pitkiä rekkoja ja niiden perässä usein kilometrin mittaiset pikkuautojonot. Jalasjärveltä 3-tietä eteenpäin tulin yksi rekka ja paikallista vähäistä liikennettä. Sekin oli hiljainen. Rekat ja Lapin liikenne tuli siis Seinäjoelta.
Voisiko Keskustaksi palvella myös vammaisia, ettei kuntien maksut mene hukkaan, vai maksaako kunnat vammaisten taksivälityksestä? Usein on käynyt niin, ettei tilattu taksi ole tullutkaan. Jopa tunnin ovat joutuneet odottamaan. Miksi? Pitääkö vammaisen ottaa avustajansa kyytimieheksi? Kuka siinä häviää? Taksi tietenkin. Nyt asiat rullaamaan.
Mistähän päin saataisiin meille päin poliiseja, kun paikalliset mopopojat ja traktorikuskit eivät osaa korjata tai asentaa kulkuneuvoonsa valoja. Silti lähdetään ajelulle pimeyteen. Tarttisi saada vähän opetusta!
Oma vanhempani jäi alle 60-vuotiaana yksilölliselle varhaiseläkkeelle, mitä eläkemuotoa ei enää ole. Hän on nykyään hyväkuntoinen yli 80-vuotias, mikä on hieno asia. Minä olen lähes 60 v. ja vielä muutaman vuoden työelämässä. Olen väsynyt työntekijä ja vapaa-aika menee pitkälti työstä palautumiseen. Niin uupunut en ole, että se riittäisi sairaslomiin. Ongelma tässä on se, että vanhempani ei ymmärrä nykytyöelämän paineita ja omaa väsymystäni, kun hän itse jäi niin varhain ja melko hyväkuntoisena eläkkeelle. Hän odottaa, että käyn hänen luonaan vähintään joka toinen viikonloppu. Välimatka 50 km. Haluaisin toki käydä, mutta en yksinkertaisesti jaksa käydä niin usein ja toisaalta minulla on myös oma elämäni vapaa-ajalla. Oma vanhempani on vaativa, mikä kuormittaa minua. Hän sanoo ymmärtävänsä tilanteeni, mutta tosiasiassa ei kuitenkaan ymmärrä, kun valittaa lähiomaisellemme, kun käyn niin harvoin.