IP 23.2. pääkirjoituksen vieressä oli kaksi mielipidettä taloutemme kurjuuteen. Alimmainen K-G Backholm oli enemmän oikeassa. Hän mm. kirjoittaa: Ongelma liittyy valuuttaunionin jäsenyyteen, ja tulevan hallituksen on tunnustettava se fakta. Hän on oikeassa kustannustason tärkeydestä. Ilmeisesti hän ei luota nykyhallitukseen. Lukekaa IP:n verkkosivuilta, jossa vanhat lehdet on luettavissa.
Tuulimyllyt, voimalinjat ja energiavarastot Suomen suurimmat metsäkadon aiheuttajat. Verovaroin tuetaan näitä sosialistisia haaveita sekä varmistetaan kansalaisille kallis sähkö.
Kansanedustajille asioihin perehtyminen, vastuullisten kansalaisten kuuntelu, sen mukainen totuudellinen, vastuullinen puhe, teot tärkeitä oman edun sijaan. Kansanedustajilla pitäisi olla kosketusta, maadoitusta, kuuntelua, perehtyneisyyttä kansalaisten arjen elämään, perheisiin, lapsiin, oppilaisiin, työelämään, yrittäjyyteen, senioreihin, hoitolaitoksiin. Heillä oman elämänsä paras tuntemus, tieto, jopa vuosikymmenien ajan, jota syytä kaikilla tahoilla vakavasti kuunnella. Eduskunnassa näyttävät monet loitontuvan arkielämästä, laitostuvan, kuplaantuvan, koska palvelut edustajilla helposti käden ulottuvilla. Entiset poliitikot voisivat enemmän alkaa yrittäjiksi, kun varmaan tuohtakin kertynyt, ettei velkaakaan niin tarvitsisi ottaa. Usein pienyrittäjät joutuvat heti alussa niin tekemään. Hva:n rahastaminen ei ole entisiltä kansanedustajiltakaan valtiomiesmäistä politiikkaa. Varsinkin, kun tulokset ovat olleet ala-arvoisiakin kansalaisille, äänestäjille. Saksileikkauksia voisi haitattomasti tehdä suurituloisten ökyjen puolelle.
Joo. Tässä on taas soiteltu mummalle apua koko päivä. Ei tulosta. Pallotellaan viralliselta auttajalta toiselle. Kyllä kaffille ja "ilahduttamaan" mummaa on jonoa julkisen puolen auttajissa, mutta kun pitäisi tarttua kiinni mummaan, rättiin, soppakauhaan tai laskiämpäriin, niin ei kuulu kelleen. Sama oli parikymmentä vuotta sitten. On mentävä ainakin 1960-luvulle, kun tekijöitä vielä löytyi enemmän kuin suunsoittajia. Siitä eteenpäin vanhukset on olleet sukulaisten varassa.
Etelä-Pohjanmaalla on Suomen toiseksi korkein nuorisotyöttömyys. Nuorisotyöttömyys on täällä korkeampi kuin itäisen Suomen maakunnissa, joissa on pitkään takuttu yleisestikin korkean työttömyyden kanssa. Nuoret eivät pääse kiinni työelämään. Onkohan täällä asenneongelmaa nuoria kohtaan?