Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon finalistit ovat selvillä. Palkinnosta kisaa kuusi teosta.
Ne ovat Marko Hautalan Musta kieli, Merja Mäen Itki toisenkin, Paula Nivukosken Pimeät päivät, valkeat yöt, Markus Nummen Käräjät, Petter Sandelinin Skott (suomeksi Osuma) ja Antti Tuurin Lintujen kesyttäjä.
Palkinnon jakaa Ilkka-Pohjalainen yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen kanssa. Palkintosumma on 7 000 euroa.
Pohjalainen kirjallisuuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi. Kriteerit täyttäviä teoksia oli tällä kertaa noin seitsemänkymmentä, joista esiraati valitsi finalistit.
Ilkka-Pohjalainen aloitti kirjallisuuspalkinnon jakamisen vuonna 2021. Nyt palkinto jaetaan kolmannen kerran.
– Pohjalaiset ovat melkoisia tarinaniskijöitä, ja meiltä löytyy todella hyviä kirjailijoita. Volyymi hämmästytti jo heti ensimmäisenä palkintovuonna. Olisi häpeällistä, jos tällä pohjalla ei olisi omaa palkintoa, palkintoraadin puheenjohtaja, päätoimittaja Markku Mantila sanoo.
Viime kerralla palkinnon voitti Ville Verkkapuro Pete-romaanilla ja vuonna 2021 sen sai Elina Jokinen romaanista Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi.
Palkintoraatiin kuuluvat Markku Mantilan lisäksi toimittaja Anne Puumala Ilkka-Pohjalaisesta, toimittaja-tietokirjailija Anssi Orrenmaa, toimittaja Anne Flinkkilä, Pohjanmaan Kirjailijoiden hallituksen jäsen Inka Vilén, kulttuuripäällikkö Hanna Hangasluoma Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitosta ja kulttuuripäällikkö Tarja Hautamäki Pohjanmaan liitosta sekä raadin sihteeri Marja Vuorela.
Toimittaja Anne Puumalan mielestä finalisteja on ollut kerta kerralta vaikeampaa valita.
– Pohjalaisilta ja pohjalaisuudesta syntyy vaikka kuinka paljon laadukasta kirjallisuutta. Meillä on täällä kovaa tekemistä, ja suunta näyttää olevan vain ylöspäin.
Moni teoksista käsittelee jollain lailla kirjoittajien omia pohjalaisia juuria.
– Kirjailijat selvästi palaavat teoksissaan kotiseudulle, vaikka asuisivat muualla. Aika paljon on menneisyyteen sijoittuvaa kirjallisuutta – jos ei suoraan historiallisia romaaneja, niin aika paljon kuitenkin liikutaan takavuosikymmenillä, Puumala sanoo.
Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja selviää palkintojuhlassa Seinäjoen Apila-kirjastossa Aleksis Kiven päivän aattona, torstaina 9. lokakuuta kello 17. Tilaisuus on avoin kaikille.
Näin esiraati kuvailee finalisteja
Marko Hautala: Musta kieli, Tammi 2023. 314 sivua.
Marko Hautala herättää romaanissaan Musta kieli eloon vanhan vaasalaisen urbaanilegendan lapsia saalistavasta Kuokkamummosta. Verkkaisen lähiön rauha on järkkynyt, kun yhdeksän ihmistä on lyhyen ajan sisällä kadonnut. Poliisi turvautuu vaivihkaa epätavalliseen keinoon ja pyytää apua meediolta. Taidokkaasti rakennettu tarina etenee episodimaisesti ja takaumin. Kadonneiden kohtalot paljastuvat lukijalle pala palalta.
Romaanin nimi on kaksimerkityksinen. Musta kieli viittaa paitsi Kuokkamummon kauhistuttavaan tapaan näyttää mustaa kieltään, myös puheeseen ja kieleen. Marko Hautalan kauhun kielioppiin kuuluu yliluonnollisten kokemusten kuvaus piinallisen yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti. Lopputulos on tehokas. Kerronnallinen aika ikään kuin hidastuu.
Hautala ei ole mestari vain lukijoiden pelottelemisessa. Hän osaa luoda tarkkaa ja tunnistettavaa ajankuvaa sekä moniulotteisia henkilöhahmoja, jotka usein ovat jollain tapaa rikkinäisiä. Mustan kielen henkilöhahmoilla on epäonnistumisensa, pelkonsa ja häpeänsä, salaiset mielen sopukat, joihin romaanin kertoja kohdistaa valokiilan. Mielen varjoisat syöverit ovat samalla oivallisia ovenavauksia yliluonnolliselle.
Musta kieli on lajityypissään ohittamaton teos, maailmaluokan kauhukirjallisuutta ja parasta Hautalaa. Teosta lukiessa tuntee ajautuvansa kohti pimeää samaan tapaan kuin tarinan henkilöhahmot. Tahtoisi pyristellä otteesta irti, mutta ei kykene ennen kuin viimeinen piste on saavutettu.
Marko Hautala (s. 1973) on vaasalainen kirjailija, joka on julkaissut kymmenen romaania, novellikokoelman ja lastenkirjoja.
Merja Mäki: Itki toisenkin. Gummerus 2024. 415 s.
Merja Mäen romaanissa Itki toisenkin eletään jatkosodan miehitysvaihetta rajan takaisessa Aunuksen Karjalassa. Suomalaiset ovat miehittäneet nuoren opettajan Larja Rovion kotiseudun ja ajaneet pois puna-armeijan. Larjassa virtaa vahva verenperimä, itkijänaisen taito. Hänen täytyy ratkaista, uskaltaako seurata kutsumustaan. Asiat mutkistuvat entisestään, kun Larja ihastuu suomalaiseen postimieheen Tuomakseen.
Historiankirjoituksessa ja kuten myös kaunokirjallisuudessa rajakarjalaisten naisten ja suomalaisten sotilaiden väliset rakkaussuhteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Tätä teemaa Merja Mäki avaa ansiokkaasti romaanissaan. Tunteet syttyvät poikkeusaikana helposti, mutta ongelmattomia ne eivät ole. Miten käy, kun sota heittää rakastavaiset yhtäkkiä eri puolille?
Mäki on taitava kuvaamaan tavallista ihmistä historian rattaissa. Larjan tarina tempaa mukaansa, eikä teosta lukiessa voinut estää silmäkulmien kostumista. Romaanin kieli on huikean kaunista. Etenkin luontokuvaukset jäävät mieleen. Antoisaa oli myös kurkistaa Larjan tarinan siivin karjalaisiin tapoihin, perinteisiin ja uskomuksiin. Karjalankieliset sanat mehevöittävät elävää kerrontaa.
Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) teki kaunokirjallisen läpimurron kolme vuotta sitten ilmestyneellä evakkoromaanillaan Ennen lintuja.
Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt, Otava 2025. 378 sivua.
Paula Nivukosken romaani Pimeät päivät, valkeat yöt sijoittuu eteläpohjalaiselle Koskiluhdan tilalle. Päähenkilö Kertun perheonni kukoistaa, kunnes yksi perheen lapsista kuolee traagisesti. Kerttu matkustaa tätinsä luo Vaasaan toipumaan menetyksestä.
Pimeät päivät, valkeat yöt on romaani kriisistä ja surusta selviytymisestä. Teos käsittelee lisäksi identiteettiä, elämänvalintoja ja elämän sattumanvaraisuutta. Nivukoski kuvaa uskottavasti myös sodan jälkeisen Suomen henkistä ilmapiiriä.
Nivukosken kerronnassa on jotain juurevan pohjalaista. Hänen lauseitaan lukiessa tulee tunne kuin kotiin palaisi. Hänen maanläheisistä, melkein käsinkosketeltavan konkreettisista kielikuvistaan huokuu vuosikymmenten takaisen arjen materiaalinen maailma. Lyyrinen kuvasto ammentaa naisten elinpiiristä ja ruumiillisesta työstä: siivotaan, ommellaan, pestään pyykkiä, leivotaan.
Pimeät päivät, valkeat yöt on eheää ja sävykästä romaanitaidetta. Teoksen ajatus on kirkas. Elämä rikkoo jokaisen, mutta säröjen kanssa on opittava elämään. Nivukosken henkilöhahmoissa on sitkeyttä ja hiljaista nöyryyttä. Nostetaan pää pystyyn, kääritään hihat ja jatketaan töitä.
Laihialainen Paula Nivukoski (s. 1985) on julkaissut neljän romaanin lisäksi lastenkirjoja.
Markus Nummi: Käräjät, Otava 2024. 575 sivua.
Markus Nummen Käräjät sijoittuu 1930-luvun lopun Etelä-Pohjanmaalle. Lääninetsivä lähetään Vaasasta pieneen Tarvajoen pitäjään selvittämään epäiltyä sikiönlähetystä. Koko kylän tuntema sekopäinen Vilja-täti sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi yli neljäkymmentä ihmistä päätyy käräjille.
Käräjät on taitavasti rakennettu monikerroksellinen ja iso pohjalaisromaani. Rakenteeltaan ja kieleltään nautinnollisen pirstaleinen teos sekoittaa eri kirjallisuudenlajeja ja kertomatekniikoita. Käräjät on rikosromaani, ihmissuhderomaani ja kokonaisen kyläyhteisön moniääninen kuvaus.
Lukija kuorii vähitellen esiin teoksen ydintä, joka käsittelee syyllisyyttä, valtaa ja vallan väärinkäyttöä sekä pienen paikkakunnan ihmisten häpeää ja salaisuuksia. Romaani nostaa esiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ja naisten oikeuden päättää omasta kehostaan.
Teos on hyvin draamallinen. Jännitteitä ja käänteitä riittää. Lukijan uteliaisuus kasvaa sitä mukaan, mitä pidemmälle tarina etenee.
Helsingissä syntynyt Markus Nummi (s. 1959) on kirjoittanut romaanin lisäksi näytelmiä ja ohjannut elokuvia. Hänen sukujuurensa ovat Teuvalla. Käräjät-romaanin innoittajana ovat olleet todelliset tapahtumat
Petter Sandelin: Skott, Schildts & Söderströms 2024. Suom. Katriina Huttunen, Osuma. 130 sivua.
Petter Sandelinin teos Skott (suom. Osuma) käsittelee kahden sotilaan välistä rakkautta jatkosodassa. Päähenkilö sotamies Tallgren ihastuu sotamies Ståhliin. Sandelin kuvaa rakkauden syvenemistä vähäeleisesti. Pienistä eleistä, ajatuksista ja toiveista kasvaa kokoaan suurempia liikahduksia.
Osuma on intiimi pienoisromaani. Sandelin hallitsee hienosti dialogin ja lyyrisen monologin. Teos on kuin kaunokirjallinen akvarelli. Tarinansa niukat ulkoiset puitteet Sandelin sommittelee harkituin, läpikuultavin vedoin. Vaikka henkilöhahmojen taustatkin tehdään näkyväksi vain sen verran kuin on tarpeen, he tuntuvat silti ihmeen kokonaisilta. Ehkä siksi, että Sandelin maalaa heihin syvää inhimillisyyttä.
Romaanin tapahtumisen todellinen näyttämö on Tallgrenin sisäinen maailma. Intensiivisimmät värit kirjailija on varannut tuon maailman kuvaukselle. Rakkaus, kaipuu, halu ja suru ovat läsnä lähes jokaisella sivulla. Sandelin lataa niihin jotain arkaaista, henkilöhahmojen olemassaoloa määrittävää ja sen ylittävää.
Tallgrenin sotakokemusten rinnalla Sandelin kuljettaa unenomaista, maagisrealistista ulottuvuutta. Romaanin ruotsista suomentanut Katriina Huttunen on tehnyt erinomaisen ilmavaa työtä.
Petter Sandelin (s. 1982) asuu Vaasassa ja työskentelee toimittajana. Osuma on Sandelinin ensimmäinen romaani.
Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä, Otava 2023. 168 sivua.
Antti Tuurin Lintujen kesyttäjä -romaanin miljöönä on tavallisen pohjalaistalon pihapiiri 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Talon asukkaiden arki rikkoutuu, kun pihamaalle ilmestyy vieras mies. Hän pyytää lupaa saada kesyttää pihapiirissä pesivät pääskyset. Tarinan minäkertojana toimiva teini-ikäinen poika ryhtyy pitämään kulkurille seuraa.
Tuurin kerronta etenee verkkaisesti kuin hitaasti soljuva puro. Draama on vähäeleistä. Se välittyy henkilöhahmojen dialogin ja tavallisten askareiden kautta. Tuuri on taituri virittämään jännitettä ja komiikkaa lähes huomaamattomien arkisten asioiden varaan. Lintujen kesyttäjässä tuulahtaa myös nostalgia. Tuuri kuvaa vuosikymmenten takaisen Etelä-Pohjanmaan henkistä ilmapiiriä.
Lintujen kesyttäjä on hienovarainen henkisen kasvun kuvaus ja tarina siitä, miten ihmiset suhtautuvat johonkin heidän oman arkijärkensä ylittävään. Lintujen kesyttäjän hahmo on tietäjän arkkityyppi, mystikko ja valaistunut mies, salaisen tiedon haltija. Hän avaa pohjalaispojalle portin ymmärrykselle, että tämänpuoleisen maailman takana välkkyy jokin toinen ulottuvuus.
Kauhavalla syntynyt Antti Tuuri (s. 1944) on Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Hän on kirjoittanut muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia sekä kuunnelmia.
