Nyt olisi tarjolla töitä innokkaille suomalaisille osaajille, jotka eivät valita, vaikka päivät olisivat pitkiä ja saisivat siitä palkaksi vaikkapa vain makkaran, kupillisen kahvia ja hyvän mielen.
Esimerkiksi näillä resepteillä Etelä-Pohjanmaan ampumahiihto ry julistautuu Suomen parhaimmaksi ampumahiihtopiiriksi, joka saa neljätoista seuraa tekemään laadukasta ampumahiihtotyötä yhdessä.
Tämä on tuottanut tulosta, sillä esimerkiksi Kauhajoen Karhu on saavuttanut vuodesta 1975 lähtien peräti 1 075 SM-mitalia ampumahiihdossa.
Muualla Suomessa piiritoiminta ei ole yhtä tehokasta tai sitä ei ole lainkaan järjestäytyneesti.
Se ei kuitenkaan ole eteläpohjalaisten vika. Se on loistava asia koko Suomen ampumahiihdon kannalta, että Etelä-Pohjanmaan ampumahiihto ry saa ampumahiihdon ystävät tekemään töitä yhteisen asian eteen. Se voi mahdollistaa sen, että Kaisa Mäkäräisen uran jälkeenkin suomalaisessa ampumahiihdossa olisi pöhinää.
Tällaisia piirejä Suomessa siis pitäisi olla muitakin. Piirejä, jotka tekevät pyyteettömästi töitä, että lapset, nuoret ja aikuiset saavat harrastaa rakastamaansa lajia.
Miten tämä on onnistunut lakeudella ja miksi se ei ole onnistunut eteläpohjalaisten mielestä vielä toistaiseksi muualla Suomessa yhtä hyvin?
– Siihen vaaditaan muutama niin sanottu kylähullu, joka uhraa itsensä, ei laske työtunteja ja tekee ilmaista työtä, sanoo Etelä-Pohjanmaan ampumahiihto ry:n puheenjohtaja Jouko Peltomaa.
– Muuallakin on toimintaa erittäin paljon, esimerkiksi Rovaniemellä, Kontiolahdella ja Hämeenlinnassa, mutta seurojen välinen yhteistyö ei ole niin laajaa kuin meillä. Meillä voidaan pitää kisat vaikka Seinäjoella ja Kauhajoella ja autamme toisiamme, jos on tarve, Peltomaa kehuu.
Hän kuitenkin painottaa, että lakeuden ampumahiihtoväki ei voi neuvoa muita, miten niiden pitää toimia.
– Se on kiinni omasta tahdosta.
JARNO RANTA