Sunnuntaina 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Ihmiset kokoontuvat marssimaan naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Moni uskoo, että tasa-arvo on jo saavutettu. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Pikemminkin tasa-arvon mallimaana pidetty Suomi ottaa asiassa takapakkia.
Naisen euro on yhä vain 84 senttiä. Työelämässä etenkin nuoret sekä raskaana olevat naiset joutuvat usein syrjinnän kohteeksi. Sama ryhmä sai vastikään kuulla vähättelyä hallitukselta, jonka määräaikaisuuksien helpottamisen negatiivinen vaikutus arvioitiin vähäiseksi sen kohdistuessa vain naisiin.
Se mitä ei voi vähätellä, on kuinka armotta hallituksen leikkauspolitiikka osuu naisiin. Julkisen sektorin ja sotealan järjestöjen leikkaukset on nostaneet naisten työttömyyden ennätyslukemiin. Pienipalkkaisilla aloilla työskentelevät naiset saavat tuta kipeästi nahoissaan sosiaaliturvaan ja asumistukeen tehdyt heikennykset. Samaan aikaan pitäisi keksiä miten syötetään ja vaatetetaan ne 30 000 uutta lapsiperheköyhyyteen pudonnutta lasta. Oikeistohallitus on tässä urakassa haluton auttamaan.
Keskusteluilmapiiri kovenee. Empatiaa pidetään heikkoutena. Naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kyseenalaistetaan avoimemmin kuin vuosiin. Taantumukselliset arvot tarjoavat kasvualustan naisvihalle. Vihapuhe velloo verkossa – ja liian usein se muuttuu myös teoiksi.
Suomi on EU:n turvattomin maa naiselle. Tilastoissa näkyvät vain viranomaisten tietoon tulleet tapaukset; suuri osa lähisuhdeväkivallasta pysyy piilossa kodin seinien sisällä. Kuluva vuosi on alkanut synkästi: jo viisi naista on surmattu tuntemansa miehen toimesta. Yksi heistä oli kokkolalainen perheenäiti, tytär, ystävä.
Suomi on sitoutunut torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta epäonnistuu siinä. Pelkät puheet eivät riitä, tarvitaan resursseja. Apua on mahdoton saada, jos turvakoti on täynnä ja auttava puhelin varattu.
Mitä sitten voimme tehdä? Tarkistetaan edistävätkö omat asenteemme, puheemme ja tekomme tasa-arvoa. Puututaan väkivaltaan sitä kohdatessamme. Opetellaan ottamaan puheeksi, jos olemme jostakusta huolissamme. Vaaditaan päättäjiltä konkreettisia tekoja sen eteen, että jokainen tyttö ja nainen saa elää ilman pelkoa väkivallasta ja häirinnästä.
Tasa-arvon eteen on tehty paljon työtä. Pidetään huolta, etteivät työn tulokset valu hukkaan meidän vahtivuorollamme.