Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa ja miehissä asuu jonkinlainen hulluus. Tällä viittauksella Antti Tuurin Pohjanmaa-romaaniin aloitin Ilkka-Pohjalaisessa 26.9. julkaistun mielipidekirjoitukseni. Kirjoituksen innoittajana oli Markku Mantilan pohdinnat Maan tila -kolumnissaan 23.9. siitä, miksi pohjalaiset heimot (seinäjokiset ja vaasalaiset) suhtautuvat hullun nihkeästi toistensa touhuihin, vaikka yhtenäisemmät kaksi maakunta antaisivat aivan uutta voimaa edunvalvontaa.
Hulluutta lienee myös toive, että mielipidekirjoittelulla olisi pohjalaista hulluutta parantava vaikutus. Silti tunnustaudun tämän sortin hulluksi. Ehkäpä kuvittelen, että jankuttaminen vaikuttaa ja kirjoitan jälleen.
Seinäjoen kaupunginvaltuuston pj. Pasi Kivisaari kirjoittaa Ilkka-Pohjalaisen mielipidekirjoituksessaan 9.10., että tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä ja asennetta. Kivisaaren ajatukset ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Harvemmin tulee vastaan toiveita pelkuruudesta, vastakkainasettelusta ja välinpitämättömyydestä.
Kivisaari kirjoittaa, että Seinäjoen pitää ajatella isommin. On katsottavatta laajempaa kuvaa – koko Etelä-Pohjanmaata. Tähän Seinäjoen valtuuston puheenjohtajalla onkin hyvät vaikutusmahdollisuudet. Mutta olisiko uhkarohkeutta olla vielä hiukan rohkeampi ja katsoa myös naapurimaakuntaan Vaasan suuntaan eikä käpertyä naapurikuntien kainaloon? Vastaan tähän itse, että ei olisi. Se olisi juuri sitä rohkeutta ja yhteistyötä, jonka perään Kivisaari peräänkuuluttaa. Katseen rajaaminen Etelä-Pohjanmaalle sen sijaan ei avaa laajempaa kuvaa eikä ole rohkeaa.
Seinäjoella on kiistattomat etunsa ja voimavaransa. Löytyisikö myös itsetuntoa sen verran, että yhteistyötä haettaisiin maantieteellisesti matalan kynnyksen päästä. Vaasalla on näet oman etunsa ja voimavaransa. Kivisaari kaipaa kirjoituksessaan rohkeutta toimia kansainväliselläkin tasolla. Opintomatkaa ei tarvitse tehdä kauas. Vaasassa meno on huomattavasti kansainvälisempää, usealla tasolla.
Kivisaari kirjoittaa myös, että on uskallettava haaveilla isosti. Mikä se iso haave olisi, jää vielä toistaiseksi epäselväksi. Yhdyn Kivisaaren kirjoitukseen ja kannustan maakuntien päättäjiä haaveilemaan isosti. Lisään vielä, että haaveilkaa yli maakuntarajan. Jään tältä osin odottavalle kannalle ja ilolla tervehdin jokaista isoa maakunnallista haavetta. Itse esitän Merenkurkun kiinteää liikenneyhteyttä. Se hyödyttäisi molempia maakuntia ennennäkemättömällä tavalla.
Toisena haaveenani tuon esiin alueelle palautettavan varuskunnan. Kansalaisen silmin pohjalaismaakunnissa on maanpuolustuksellinen tyhjiö, joka saattaa luoda turvattomuuden tunnetta. Tieto, että varuskuntien sijainnilla ei suurta vaikutusta sotilaallisen suorituskyvyn kannalta olekaan, ei vaikuta tähän tunteeseen. Valtiovalta on maakunnan tältä osin hylännyt. Näillä tunteilla on kuitenkin merkitystä. Niillä rakennetaan ja kaadetaan kansakuntia. Ehkä myös yhdistetään maakuntia.
Jari Vesanen
Lapua/Sipoo