Luin väestöliiton sivuilta kosketuksen merkityksestä hyvinvoinnille.
Kosketus vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa keskittymiskykyä sekä rauhoittaa. Toisaalta kosketuksen puutteen on todettu lisäävän aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuuksia.
Kaipaamme kosketusta koko elämämme. Kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja se on myös aisti, joka säilyy pisimpään vaikka muut alkaisivat pettää. Siinä missä aikuinen kaipaa kosketusta ja silittelyä, myös lapsi ja vanhus tarvitsevat niitä voidakseen hyvin.
Kosketus vauvaan on tärkeää myös vanhemmille, ja esimerkiksi isyydessä merkittävä asia. Isyys alkaa käytännössä konkreettisemmin vasta kun lapsi putkahtaa maailmaan ja napanuora äitiin katkeaa.
Vierailin työni merkeissä eräässä palvelutalossa. Iloinen hetki yhdessä lasten ja vanhusten kesken sai erään mummon vähän väliä itkemään. Huomasin, kuinka hän rauhoittui, kun häntä otettiin kädestä kiinni. Ei ollut väliä kuka kädestä piti, kunhan häntä kosketettiin, lohdutettiin.
Sitten tuli minun vuoroni olla kohdalla, kun surumieli iski. Tartuin mummoa kädestä ja lohdutin. Hän rauhoittui pian, mutta ei päästänyt kädestäni irti. Onneksi minulla oli aikaa olla vain ja koskettaa. Vähän myös jutella ja kuunnella. Minulle kosketuksesta tuli lämmin, tarpeellinen olo. Teki hyvää vain olla siinä ja pitää kädestä kiinni. Näin yksinkertaisella asialla saa hyvän mielen.
Joka kerta, kun tämä ilmeisesti muistisairas vanhus sai pitää jonkun kädestä kiinni, hän palasi takaisin tähän hetkeen eikä surrut koko maailman murheita. ”Elämässä on niin paljon surua”, hän minulle selitti. Myös tutkimuksissa on todettu, että kosketuksen puute lisää vanhusten masennusta, ahdistusta ja harhaisuutta. Kosketuksella on siis valtava voima.
Nuoret saattavat kokea kosketuksen vaivaannuttavana. Erityisesti teinin ja omien vanhempien välinen kosketus ei olekaan enää niin luontevaa kuin aiemmin.
Kosketusta kuitenkin tarvitaan, täytyy vain löytää sille uusi muoto. Ehkä ne lapsuudesta tutut pitkät halihetket jäävät nyt historiaan, mutta tilalle voi tulla vaikka pikainen selän silitys tai kosketus poskelle. Nuori voi hakea turvaa myös käpertymällä itseensä ja halailemalla vaikkapa sohvatyynyjä.
Perheellä jokaiseen arkipäivään tulisi kuulua halaushetki. Kymmenen sekunnin halaus ei kaada aikataulua, vaan pysäyttää ja rauhoittaa kiireen keskellä. Halaus myös vahvistaa anteeksipyyntöä. Vasta kosketus vahvistaa katumuksen vilpittömyyden.
Maatamme vaivaa kosketuksen pula, joka on osittain kulttuurisidonnaista. Erityisesti miehille halaaminen on monesti vaikeaa. Mitäpä jos alkaisimme määrätä kosketusta reseptillä? Tämä saattaisi lisästä iloisuutta ja hyvinvointia ja jopa vähentää masennuslääkkeiden käyttöä. Kosketusta on saatavissa ihan reseptivapaastikin, kun vain uskaltaa pyytää. Parantavat kädet voivat löytyä keneltä vain, kunhan kosketus on vilpittömällä, hyvällä mielellä ladattu.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.