Eläköön kansallissosialismi! Video mielenosoituksesta ei enää kursaile, millä asialla ollaan.
Vaikka joukko on pieni, sieltä huudettu lause hätkähdytti. Eivätkö kaikki enää muista, mitä toisessa maailmansodassa tapahtui?
Valkopesty natsismi on tehnyt paluun Eurooppaan ja Suomeen. Se on tapahtunut tekemällä tehdyllä tasapuolisuudella ja asian normalisoimisella. Vaikutusvalta kasvaa, mitä myönteisemmissä asiayhteyksissä esiinnytään.
Onko tosiaan niin, että kaikki aatteet ovat keskenään tasavertaisia? Onko ajatuksena ihan hyvä, että uusnatsien oikeutta marssia aatteensa puolesta turvataan kuin mitä tahansa kyläkoulunlakkautusmielenosoitusta? Tämä johtaa natsismin asettamiseen samalle viivalle kaiken kanssa.
Natsitervehdyksiä tekevät tänä päivänä muutkin kuin massamurhaaja Anders Behring Breivik. Niitä tekevät ihmiset, joita muuten sanottaisiin ihan tavallisiksi.
Ehkä osa on hätkähdyttämisenhalua. Hakaristilippu parvekkeen kaiteessa on pientä todellisen natsismista haltioitumisen kanssa. Sen suosiota kasvattaa pettymys, pelko ja viha yhdessä.
Historiattomuus alkaa olla käsinkosketeltavaa. Viimeiset toisen maailmansodan natsit saavat vielä tuomioitaan yli yhdeksänkymppisinä pappoina, mutta uusi sukupolvi on kasvamassa käsittämättä mitään menneisyydestä.
Heitä aliarvioidaan ja pidetään pienen piirin hörhöilijöinä. Pitäisi muistaa, että myös Hitler nousi 1930-luvulla valtaansa ihan tavallisilla demokraattisilla vaaleilla. Kansa luotti, vaikka tämä myöhemmin ryhtyikin diktaattoriksi.
Uusnatsit nousevat politiikkaan ympäri Eurooppaa ja sitä on vaikea ymmärtää, vaikka sen lähtökohdat ymmärtäisikin. Väliinputoamista, oman aseman menetystä ja sitten kaiken päälle pakolaiskriisi.
Lisäksi maailmalla suosiotaan kasvattavat tietyt poliitikot, joiden puheet eivät paljoa Hitleristä eroa. Demokratiaa halveksien luvataan tappaa ja karkottaa, kohdella kuin karjaa. Täysiverinen rasismi kukoistaa, kun haetaan omaa oikeutusta vihanlietsontaan.
Yhtäläisyyksiä nykypäivän ja menneisyyden välillä löytyy jo liikaa. Jokainen fiksu suomalainen kiistää mahdolliset natsisympatiansa. Me kaikkihan olisimme olleet aikanaan samassa tilanteessa auttajien tai täysin sivullisten puolella.
Sivullisuus ja tavallisuus, ne ovat tänä päivänäkin kiinnostavia: Tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä... joista tilanne teki natseja. Sivullisia, jotka vaikenemisellaan sallivat asioiden edetä. Ei natsi-Saksassakaan oltu autuaan tietämättömiä kaikesta. Hivuttamalla, vähävähältä asenteet kovenivat.
Tapahtuuko Suomessa nytkin jotain sellaista, jotka asian yläpuolelle asettuvat "sivulliset" hiljaisuudellaan sallivat?
En käy kansanmurhapaikoilla siksi, että ihailisin Hitleriä, Pol Potia, Stalinia tai kaltaisiaan. Käyn käsittääkseeni, mitä lähihistoriassa on tapahtunut.
Aina on ollut hyvä syy vierailla keskitysleireillä tai kuolemankentillä, mutta nyt se on vielä ajankohtaisempi: ettei yhteys menneisyyteen katkeaisi. Ei löydy mitään, mikä niiden historiaa puolustaisi ja mitään, mikä tekisi tapahtuneesta hyväksyttävää.
Joissain paikoissa kansanmurha on läsnä niin vahvasti, ettei sen todenperäisyyttä voi enää vahvemmin ilmaista. Kambodzan kuolemankentille surmattiin neljäsosa oman maan kansalaisista. Edelleen 40 vuotta myöhemmin sadekausi nostaa joukkohaudoista ihmisluita maan pintaan.
SATU TAKALA