Tällä kertaa oli tosi kyseessä. Mies makasi teho-osastolla tajuttomana. Vain hengityskone ylläpiti elämää.
Eteläpohjalaisen Tarjan lapsen isä kuoli vuonna 2020 huumemyrkytykseen 25-vuotiaana. Naisen nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Vuoden 2020 kesäkuussa Tarja sai kuulla, että hänen tyttärensä isä on tehohoidossa.
– En osannut ottaa sitä kovin vakavasti, koska olin aiemminkin käynyt katsomassa häntä sairaalassa, kun tilanteen sanottiin olevan paha.
Tällä kertaa oli selvää, että paluuta ei enää ole.
– Vaikka olin jotenkin aavistanut, että hän kuolee nuorena, ei siihen pystynyt valmistautumaan.
Tarja oli tyytyväinen, ettei ollut ottanut tuolloin 4-vuotiasta tytärtään mukaansa sairaalaan.
– Ajattelin viedä hänet katsomaan isäänsä, mikäli tilanne sen sallii.
Tarja ei kuitenkaan halunnut, että tytär näkee isänsä mahaletkuun ja hengityskoneeseen sidottuna.
"Hän ei koskaan ollut paha ihminen"
Tarjan miehen kohtalon on kokenut moni muukin.
Vuonna 2020 Suomessa kuoli 117 alle 29-vuotiasta nuorta huumeisiin. Vuonna 2021 huumeisiin kuolleiden lukumäärä oli suurin koko Tilastokeskuksen mittaushistorian aikana. Silloin huumausaineisiin kuoli 287 henkilöä, joista 100 oli alle 29-vuotiasta.
Tässä tapauksessa kuolemansyyselvityksen mukaan miehen hengitys oli lamaantunut buprenorfiinin ja bentsodiatsepiinien sekakäytöstä. Hengityslaman seurauksena hän oli vajonnut tajuttomuuteen.
– Hän oli tiistaina mennyt tajuttomaksi jonkun tuttavansa luona. Seuraavana päivänä miehen äidille soitettiin sairaalasta, että poika on tehohoidossa ja hänellä ei ole enää aivotoimintaa.
Lääkärit olivat selventäneet äidille, että paluuta ei enää ole, sillä aivot olivat ehtineet olla hengityksen lamaantumisen vuoksi liian kauan ilman happea.
– Hän oli myös aspiroinut oksennustaan, jonka seurauksena hän sai keuhkokuumeen.
Vaikka Tarja oli eronnut miehestä, kun heidän tyttärensä oli muutaman kuukauden ikäinen, pysyivät välit hyvinä loppuun asti.
– Hän ei koskaan ollut paha ihminen. Hän halusi eroon päihteistä, mutta addiktio vei lopulta voiton.
Päihteet tulivat elämään yläkouluikäisenä
Miehen päihteidenkäyttö oli alkanut jo yläkouluikäisenä. Aluksi hän käytti Tarjan mukaan kannabista, mutta pian kuvioihin tulivat myös vahvemmat huumeet ja lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit, rivotril ja amfetamiini.
– Ne pysyivät kuvioissa, kunnes minä tulin raskaaksi. Olimme tunteneet sitä ennen vain puoli vuotta. Sanoin miehelleni, että hänen täytyy valita jatkaako elämäänsä meidän kanssamme vai huumeiden käyttöä.
Mies lopetti huumeiden käytön. Tarja sanoo olleensa miehestään tuolloin todella ylpeä.
– Lopettaminen oli tosi vaikeaa, koska hän oli käyttänyt huumeita niin kauan, vieroitusoireet olivat ihan hirveät. Hän hoiti asian itsekseen. A-klinikka ja Etsivä nuorisotyö olivat jonkin verran tukena.
Tarja ei tiedä tarkkaan, kuinka kauan päihteetöntä elämää kesti. Mies teki loppuraskauden aikana katoamistemppuja, joiden vuoksi Tarjan oli vaikea luottaa häneen.
– Raskauteni loppumetreillä hän sanoi vievänsä roskat ulos ja hävisi viikoksi. Metsästin häntä eri puolilta, kun pelkäsin, että synnytys käynnistyy. Silloin hän omien sanojensa mukaan käytti vain alkoholia, Tarja muistelee.
Perhe-elämä sujui aluksi hyvin
Mies ryhdistäytyi ja oli mukana tyttärensä syntymässä. Perhe-elämä sujui aluksi hyvin.
– Meistä oli tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus, joten perhetyöntekijä alkoi käymään meillä heti, kun lapsi pääsi kotiin sairaalasta.
Tarja kehuu lapsensa isää, joka heräsi syöttämään tytärtään, vaihtoi vaippoja ja ulkoilutti perheen koiraa. Tytär syntyi kiireellisellä sektiolla, joten isän apu oli tarpeen.
– Hän teki kaikkea, mitä isältä voi toivoa. Hän oli ihan superisä.
Luottamuspula oli kuitenkin niin suuri, että pariskunta päätti erota lapsen ollessa neljän kuukauden ikäinen. Tarja halusi itselleen ja lapselleen "normaalin ja tasapaksun elämän".
– Pian eromme jälkeen hän palasi vanhoihin kaveriporukoihinsa ja huumeet tulivat takaisin kuvioihin.
Isä ei kuitenkaan hävinnyt tyttärensä elämästä, vaan piti jatkuvasti yhteyttä. Mies ei aina päässyt katsomaan tytärtään, koska kieltäytyi antamasta huumetestejä, mutta hän soitti tyttärelleen videopuheluita lähes päivittäin.
– Riitelimme ainoastaan hänen huumeidenkäytöstään. Onneksi loppua kohden meillä oli tosi hyvät välit. Hän tuli käymään aina, kun oli selvinpäin.
"Narkomaanin leima esti avun saannin"
Tarja kuvailee isän ja tyttären välejä lämpimiksi. Vaikka tapaamisissa oli välillä taukoja, piti isä huolen, että yhteys säilyi edes puhelimitse.
Muutamaa viikkoa ennen miehen kuolemaa Tarja kuuli yhteiseltä kaverilta, että mies on alkanut käyttämään suonensisäisiä huumeita.
– Olin todella vihainen ja yritin soittaa hänelle.
Tarja ei enää saanut miestä kiinni, ja sanoo olevansa siitä nykyään kiitollinen.
– Olisi kurjaa, jos minä olisin viimeisessä puhelussamme ollut hänelle vihainen. Ei hän kauaa ehtinyt suonensisäisiä huumeita käyttämään.
Tarjalla nousee kyyneleet silmiin, kun hän muistelee viimeisiä kuukausia ennen lapsensa isän kuolemaa. Hän näki, että mies halusi eroon päihteistä.
– Aikoinaan hänelle tarjottiin julkiselta puolelta apua, mutta hän ei ottanut sitä silloin vastaan. Kun hän olisi vihdoin ollut valmis lopettamaan ja ottamaan vastuun elämästään, yhteiskunta käänsi hänelle selkänsä, Tarja toteaa.
Mies haki apua terveydellisiin ongelmiinsa sekä julkisesta terveydenhuollosta että yksityiseltä puolelta.
– Apu evättiin narkomaanileiman vuoksi. Hän hakeutuikin sitten ja pääsi päihdekuntoutukseen, mutta siitä ei ollut apua. Sinä aikana hän aloitti suonensisäisten huumeiden käytön.
Päihteiden käyttö lisääntyi entisestään, kun miehen äiti sairastui rintasyöpään keväällä 2020. Äiti oli ollut miehelle tuki ja turva, jonka puoleen saattoi aina kääntyä.
– Hän oli huolissaan äidistään ja pakeni huoltaan päihteisiin.
Miehen haudalla rautaristi, jonka hän piirsi ennen kuolemaansa
Tarja kertoo, että keväällä 2020 mies suunnitteli omat hautajaisensa ja piirsi kuvan rististä, jonka halusi haudalleen. Hän aavisti kuolevansa nuorena.
– Lääkäritkin sanoivat hänelle, että hän ei elä tuolla elämäntyylillä kolmekymppiseksi.
Tytär oli isänsä kuollessa niin nuori, että hän ei Tarjan mukaan täysin ymmärtänyt asian lopullisuutta. Hänen surutyönsä alkoi vasta pari vuotta myöhemmin.
– Esikouluikäisenä hän alkoi enemmän puhumaan ja kyselemään isästään. Hän halusi myös käydä aiempaa useammin isänsä haudalla. Kerron hänelle aina, kuinka rakastava hänen isänsä oli ja, että tytär oli hänelle kaikki kaikessa.
Lapsen isän kuolema oli kova pala Tarjalle. Hän keskeytti opintonsa ja jäi vuoden mittaiselle sairaslomalle.
– Halusin keskittyä perheeni selviämiseen. Ensin kävin läpi tyttäreni menetystä ja vasta sen jälkeen käsittelin omaa suruani.
Miehelle järjestettiin Tarjan mukaan juuri sellaiset hautajaiset, jotka hän oli suunnitellut. Hautaa koristaa hänen suunnittelemansa rautaristi.
– Kirjoitin kuolinilmoitukseen tyttäreni puolesta lauseet: Vaikka olet poissa, sua koskaan unohda en, silmissäni näkyy katseesi, muistosi ikuistaen.
Huumekuolemat ovat vaiettu asia
Seinäjoen Lakeuden ristissä järjestetään 7. marraskuuta päihteisiin kuolleiden muistotilaisuus.
Seinäjoen seurakunnan diakoni Tuomo Salon mukaan tilaisuudessa läheisillä on aikaa ja paikka surra rakastaan.
– Huumekuolemat ovat vielä aika vaiettu asia. Niihin liittyy usein häpeää ja monenlaista kärsimystä, mutta omaisille kyse on kuitenkin rakkaasta läheisestä.
Onko päihteisiin kuoleminen edelleen tabu?
– Kyllä se on. Valitettavan usein se aiheuttaa syrjintää, paheksuntaa ja epäluuloja.
Salo toivoo, että ihmistä ei leimattaisi "yhdellä leimalla", sillä jokaisessa on useita puolia.
– Ei päihteidenkäyttäjäkään ole lapsena unelmoinut huumeiden käytöstä. Ihmisten takana on monenlaisia tarinoita, ja siitä syystä ei pidä tehdä liian mustavalkoisia olettamuksia ja leimaamisia.
Muistotilaisuus tarjoaa menetyksen kokeneille läheisille paikan, jossa suru saa tulla näkyväksi ilman pelkoa leimatuksi tulemisesta.
– Messun jälkeen on mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun, jos kokee sille tarvetta.
Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä KRIS-Etelä-Pohjanmaa ry:n läheis- ja vapaaehtoistyön kehittämishanke, Nurmon Sininauha ry, Kondis ry, EHYT ry ja Seinäjoen seurakunta.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.10.2023.