Jokaisessa perheessä ja suvussa on omat salaisuutensa. Ne ovat asioita ja tapahtumia, joista ei puhuta, joita kerrota kenellekään. Kunnes paikalle tulee tarinankertoja, ja asiat alkavat muuttua.
Tällainen on tavallaan lähtökohta vaasalaisen kirjailija Taina Inkeri Lehdon uusimmassa romaanissa Vaaleanpunaiset helmet (2019). Kirja kertoo tarinan perheestä, jossa tapahtuu vaikeita asioita, ja jotka puhumattomina aiheuttavat perheen tyttärelle suuria ongelmia.
– Kirja perustuu tosielämän tapahtumiin. Kyseessä ei ole oma elämäni, vaan lapsuudessani kohtaamani tapahtumasarja, Lehto sanoo.
Lapsen taakka
Hän vietti lapsuuden maaseudulla, jonne kirjan tarinakin sijoittuu. Eletään vuosia 1959-69 ja kirjan seitsenhenkinen perhe elää vaatimattomissa olosuhteissa. Perhe kohtaa vaikeuksia äidin sairastuessa ja lopulta menehtyessä.
– Perheen toisen tyttären Kaijan käytös alkaa muuttua äidin kuoleman jälkeen. Hän vetäytyy ja hänestä katoaa ilo. Eikä hän enää puhu ollenkaan niin paljoa kuin aiemmin.
Käytöksen taustalla on isän tekemä vääryys tytärtään kohtaan, josta tämä joutuu kärsimään.
– Pohdin kirjassa myös sitä, miten ja miksi lapset joutuvat salaamaan asioita, joita aikuiset tekevät tai ovat tehneet. Kaija piti noita asioita sisällään ja siksi ne vaikuttivat häneen niin voimakkaasti. Samanlaisia kohtaloita on Suomessa varmasti hyvinkin paljon, Lehto sanoo.
Epäoikeudenmukaisuus
Lehto on aiemmin vaikuttanut useita vuosia vaasalaisessa kunnallispolitiikassa. Kirjoittamisen taustalla on edelleen sama halu vaikuttaa asioihin ja saada ihmiset näkemään elämän epäoikeudenmukaisuuksia.
– Olen halunnut kirjoittaa tämän kirjan paljolti siksi, että alettaisiin aiempaa tarkemmin ja enemmän kiinnittämään huomiota siihen, kun lasten käytös alkaa radikaalisti muuttua. Siihen täytyy puuttua, Lehto painottaa.
Hän on siis se tarinankertoja, joka aina jossain vaiheessa kuhunkin perheeseen tai laajemmin kuhunkin yhteisöön ilmestyy ja osoittaa epäkohtia ja puhumattomia tabuja, jotka hankaloittavat ihmisten ja kokonaisten yhteisöjen elämää.
Myös ensimmäisessä romaanissaan, vuonna 2008 ilmestyneessä Kokonainen ihminen, Lehto pureutuu perheessä kiertävään salaisuuteen.
– Esikoiseni on omaelämäkerrallinen romaani, jossa kerron tarinan siskopuoleni löytymisestä aikuisiälläni. Hänen olemassaolonsa oli meidän perheessämme suuri salaisuus.
Katse työelämään
Kolmannen kirjan aihe muhii jo Lehdon mielessä, vaikka hän ei ole ihan varma, tuleeko kirjoittaneeksi enää. Aihe olisi tosin hyvin ajankohtainen ja tärkeä. Sellainen johon tarvittaisiin taas puhumattomuuksia purkavaa tarinankertojaa.
– Jos kirjoitan vielä, kirjoittaisin romaanin työelämästä. Minulla olisi siitä valtavasti materiaalia, omakohtaisia rankkojakin kokemuksia. Ja varmasti ottaisin kirjaan mukaan myös AY-liikkeen, josta minulla on niin ikään omia kokemuksia ja esimerkiksi sen, ettei esimerkiksi Metalliliitossa tasa-arvo ole mitenkään itsestäänselvyys, Lehto pohtii.
Pia Timberg