Kuntsin museossa kohoaa syksyyn saakka taiteen taikavuori.
Yhteisnäyttelyn tekijät ovat Jan Kenneth Weckman ja Markku Hakuri.
Museon kahdessa kerroksessa on heiltä esillä kaikkiaan 147 teosta.
Pitkän linjan taiteilijat ovat tunteneet toisensa pitkään.
– Tutustuimme Suomen Kuvataideakatemiassa 50 vuotta sitten, he kertovat.
Syntymävuosikin on sama: 1946.
– Kenne on meistä se nuorikko, minä olen kuukauden vanhempi, Hakuri lohkaisee.
Hakuri ja Weckman ovat toimineet molemmat myös opettajina, esimerkiksi Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.
Hakuri on kuvataiteilija ja myös lavastaja, hänen lavastuksiaan on nähty monissa teattereissa ja oopperataloissa.
Weckman on pitänyt Vaasassa aiemmin yksityisnäyttelyn Tikanojan taidekodissa 1990-luvulla.
Hakurille ajan ja tilan hahmottaminen on olennainen osa työskentelyprosessia. Weckmanin työtapaa voi luonnehtia käsitteelliseksi ja hänen tuotantoaan kehystää teoreettinen ajattelu.
Yhteisnäyttely sai nimensä Thomas Mannin klassikkoromaanista Taikavuori (Der Zauberberg). Taiteilijat toteavat, että näyttely ei sitoudu vahvasti kirjaan, mutta romaani antoi sille yhden keskeisen lähtökohdan, kuin sateenvarjon jonka alle työt ja teemat asettuivat.
– Aloimme keskustella kirjasta ja monesta muusta, maailman tilanteesta, päivän ruuasta, kaikesta, he taustoittavat alkuasetelmaa.
Weckman luonnehtii Taikavuorta täydelliseksi romaaniksi, johon mahtuu paljon, oikeastaan kaikki. Vuonna 1924 ilmestynyt romaani on yhä hätkähdyttävän ajankohtainen.
Färdingin julkaisemattomat säkeet ovat osana teossarjaa
Paljon mahtuu myös Weckmanin ja Hakurin näyttelyyn. Teoksissa kohoavat taianomaiset vuoret ja mielenmaisemat kuljettavat katsojaa.
Jan Kenneth Weckman on tuonut Vaasaan sarjan, joka liittyy vaasalaisrunoilija Leif Färdingiin. Weckman ja Färding olivat mukana Oraan Suojelijat -yhdistyksessä ja perustamassa Kasvisravintolaa Helsinkiin 1970-luvulla.
Färding vieraili Weckmanin kotona 1980-luvun alussa. Runoilijan henkinen vointi oli heikko ja Weckman kehotti tätä kirjoittamaan jotain mielen kohennukseksi. Färding kirjoittikin joitakin tekstikatkelmia, jotka jäivät vuosikausiksi Weckmanin papereiden joukkoon.
Parikymmentä vuotta myöhemmin säkeet pääsivät Weckmanin sekatekniikkateoksiin. Ja nyt, toiset 20 vuotta myöhemmin, ne ovat esillä näyttelyssä.
Sarjan vieressä on vitriini, johon on koottu esimerkiksi Färdingin kaikki runokokoelmat.
– Lefan runoilijan eetos oli mustavalkoinen. Siinä oli ensin korkea viritys ja sieltä vaivuttiin synkeään pessimismiin, Weckman pohtii.
Weckman on ripustanut Kuntsille myös teoksia Not going somewhere? -sarjastaan. Teoksissa on vältetty geometrisiä, suoria viivoja. Eläväiset viivat, tyhjät tilat ja silmukat muodostavat graafisissa teoksissa luonnosta tunnistettavia muotoja kuten rinteitä, jyrkänteitä, vuorenhuippuja ja auringonsäteitä.
Muistiinpanoja piirtäjän päiväkirjasta
Hakuri on tuonut näyttelyyn kuulakärkikynäpiirroksia, akvarelleja ja sekatekniikkatöitä vanerille. Pohjana on Hakurin vuonna 2016 aloittama projekti, Muistiinpanoja piirtäjän päiväkirjoista.
Hakuri kertoo valinneensa kolmen vuoden ajan joka päivä Helsingin Sanomista lehtikuvan, jonka pohjalta hän piirsi uuden kuvan. Piirrosten hahmoista erottuvat monet tutut kasvot. Projektin lopulla Hakurilla oli kaikkiaan 1095 piirrosta kattava kuvasarja. Hän päätti projektinsa 2019, samaan aikaan kuin paperilehden tilauksenkin.
Yhteisnäyttelyssä voi laittaa luurit päähän ja hiljentyä kuuntelemaan Hakurin ja Weckmanin vastauksia viiteen visaiseen kysymykseen esimerkiksi taiteilijana olemisesta.
Museossa kohoaa myös konkreettinen taikavuori, Hakurin tätä näyttelyä varten rakentama Taikavuori-installaatio.
Yhteiskatselmusta kypsytellessään Hakuri ja Weckman aavistelivat miten levottomiksi ajat Euroopassa muuttuisivat. He toivovat katsojien saavan teoksista lohtua ja suojaa synkkyyttä vastaan.
Taikavuori-näyttely on esillä Kuntsin modernin taiteen museossa 11.9.2022 asti.