Liigafinaalien avausosan komein suoritus nähtiin toisen erän kolmannella minuutilla, kun Jan-Mikael Järvinen veivasi kärppäpelaajia pyörryksiin ja tarjosi takatolpalle rientäneelle Pekka Jormakalle tekopaikan, josta ei tämä voinut erehtyä.
Järvisen juonikkuus on tiedossa, mutta nyt oli onneakin matkassa. Sen hän myönsi siekailematta.
- Jore (Jormakka) taisi yrittää syöttää pakille, osui kärppäläisen mailaan ja (kiekko) pomppasi suoraan minulle. Samalla kun pyörähdin, näin että Jormakka ryntäilee kohti maalia. Ei muuta kuin ranteet lukkoon ja kiekko kohti Joren lapaa, Järvinen kertasi.
- Ei ollut missään nimessä harjoiteltu kuvio, se oli intuitiota.
Arkailu ei ollut päivän teema. Kaksi ensimmäistä erää olivat rohkeaa ja vauhdikasta kiekkoa, vasta sitten joukkueet panivat varovaisempaa vaihdetta silmään.
- Ei sinne kannata pelkäämään lähteä, jos aikoo viedä peliä. Kärpät on hyvä joukkue. Paras puolustus niitä vastaan on, että pidetään itse kiekkoa ja hyökätään, Järvinen totesi.
Tapparan päävalmentajan Jussi Tapolan mukaan molemmista joukkueista näki, että takana oli pitkät välieräsarjat ja kamppailuvoiman ammentaminen vaati kovaa tahtoa jokaisessa vaihdossa.
Järvistä kuitenkin hymyilytti kysymys, vieläkö virtaa riittää.
- Kyllä riittää. Ei ole uusi paikka meille tämä Raksila. On vähän kuin olisi kotona.
- Ei parane lähteä siihen, että jaloissa painaa. Niin se varmaan painaa jokaisella vastustajallakin. Tämän eteen on syöty, nesteytetty ja levätty hyvin, ja viime kesä tehty hommia. Kun mieli on virkeä, jalatkin jaksavat.
STT