VIIKON VIERAS: Max Bäckman työskentelee tapahtumakoordinaattorina Vaasan kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalveluissa. Työssään hän järjestää muun muassa erilaisia tapahtumia, kuten Littfestiä, Kuorofestivaalia ja Taiteiden yötä.
– Myös Feasta-bändikatselmukset ja -klubit sekä kirjaston artisti- ja kirjailijavieraiden tapaamiset ovat osa päivittäistä työtäni. Kesäkuun 7. päivä ovat Draama-salissa seuraavat iltamat, joissa kuullaan paikallista musiikkia. Suositut Feasta-klubit jatkuvat myös syksyllä, Bäckman lupaa.
Toiselta kantilta. Bäckman toimi pitkään Rokkikoulussa rehtorina, ja vuonna 2016 hän siirtyi uusiin tehtäviin.
– Olen viihtynyt hyvin työssäni. Kirjastot ja kulttuurikeskus ovat paikkana erilaisia tulla töihin kuin Rokkikoulu oli, mutta toisaalta töissä on paljon samankaltaisuutta esimerkiksi kurssien ja koulutusten myötä. Nykyisessä työssäni olen enemmän mukana tapahtumissa ja niiden järjestämisessä.
Bäckman on tuonut mukanaan erilaisen näkökulman perinteiseen kulttuuri- ja kirjastotyöhön.
– Tapahtumakoordinaattorina näen asioita toiselta kantilta kuin kirjastotyöntekijät. Pääkirjastosta luodaan kaikille avointa olohuonetta, ja työssämme kuntalaisten kanssa tarvitaan ja kaivataan monenlaisia ajatuksia. Olen tyytyväinen, että olen saanut olla osa tätä toimintaa.
Suosittua toimintaa. Yhdistystoimijana Bäckman tietää sen, miten raha ja resurssit vaikuttavat moneen asiaan.
– Minulla on pitkä yhdistystausta, ja olen tottunut tekemään markkinointia kovalla kädellä ja vähemmällä rahalla. Tärkeää on se, että pystymme kertomaan ihmisille, mitä Vaasassa tapahtuu ja että kävijät löytävät tapahtumiin. Vaasassa on rikas kulttuurielämä, johon lisäksi voisi vielä saada akustisen musiikin festivaalin.
– Nykyisin voittaminen ja kilpaileminen ovat liian pinnalla monissa harrastuksissa. Haluan työlläni edistää sitä, että paikalliset nuoretkin tekijät pääsevät esille. Tilaa pitää olla myös harrastamiselle, ja jo Rokkikoulua perustettaessa ajatuksena oli, että motivaatio on pääasia, eikä kaikkea tarvitse osata. Olisi tylsää, jos kaikki olisivat maailmantähtiä.
Bäckman itse näkyy lavoilla Max on the Rox -bändin mukana.
– Olemme keikkailleet ja tehneet myös uusia biisejä. Juhannuksena soitamme WsArenan Lisää Löylyä Festival -tapahtumassa.
Bäckman on kiinnostunut myös videoinnista.
– Istun tietokoneen ääressä vuorottain videoeditoinnin parissa ja vuorottain kitaran kanssa.
Hyviä fiilareita. Musiikki on nuoresta saakka ollut tärkeä osa Kotirannalla kasvaneen Bäckmanin elämää.
– Jo lapsena rämpyttelin mandoliinia, ja veljeni kautta kiinnostuin kitaransoitosta. Kymmenen vanhana innostuin rummuista, ja vanhempieni ja sisarusteni avulla sain hankittua omat rummut. Ne vaihtuivat kuitenkin myöhemmin takaisin kitaraan.
– Nuorena tein myös urheilu-uraa jalkapallon parissa, ja pelasimme paljon Sorsatien kentällä. 15-vuotiaana polvi alkoi krakaamaan, harjoitteleminen tuli vaikeaksi ja lopulta lopetin harrastuksen lääkärin ohjeistuksesta. Onneksi minulla oli musiikki, niin en jäänyt nuorena tyhjän päälle.
Musiikki on läpi elämän ollut miehen henkireikä.
– Musiikissa voi purkaa itseään monella tavalla, ja se antaa paljon hyviä fiilareita. Mitä kauemmin musiikkia on tehnyt, sitä enemmän on huomannut sen tärkeyden, ja musiikkia tekee, vaikka artisti itsekin maksaisi. Jotkut kirjoittavat runoja, toiset maalaavat ja minä teen biisejä.
Raija Koivisto