On kolmas helmikuuta 1940 kello 13.40.
Seinäjoen yllä jyrisee pahaenteisesti. 27 Iljushin DB-3-pommikonetta kiitää kauppalan ylitse kylväen jälkeensä tuhoisan pommisateen.
Arvioiden mukaan tuona talvisodan päivänä taivaalta tippui 150 sadan kilon ja kolmekymmentä 50 kilon pommia.
Kymmenkunta rakennusta tuhoutui kokonaan ja lähes 30 vaurioitui. Sirpalesuojaan lähellä asemaa osunut pommi surmasi kymmenen henkeä välittömästi. Lisäksi kolme kuoli sairaalassa ja 14 haavoittui.
Vaikka rintamalinjat tuntuivat talvisodan syttyessä olevan etäällä lakeuksilta, oli tekniikan kehitys johtanut siihen, että kotirintamallakin jouduttiin läheltä kokemaan sodan karmeus. Lentokoneesta oli muutamissa vuosikymmenissä kehittynyt tehokas väline myös sodankäyntiin.
Talvisodan syttyessä lentoasetta käytettiin molemmin puolin. Valvontatehtäviä hoidettiin tähystyksin, joista enimmäkseen huolehtivat lotat. Tiedot havainnoista välitettiin puhelimitse eteenpäin.
Sirpale- ja pommisuojia tehtiin muun muassa hiekkasäkeistä ja kellareista. Vaikka väestön suhtautuminen oli aluksi huoletonta, hälytysten uusiutuessa suojia alettiin käyttää. Ne eivät yleensä olleet kovin vahvoja. Muutamat täysosumat aiheuttivatkin kohtalokkaat seuraukset.
Seinäjoki joutui pommitukseen vain kerran, vaikka hälytyksiä täällä annettiin talvisodan aikana jopa 20.
Helmikuun alussa 1940 pommikonelaivueen pudottamat räjähteet aiheuttivat tuhoja muun muassa asemarakennuksiin, kouluun ja viljavarastoon. Sirpalesuojaan lähellä asemaa osunut pommi surmasi yhteensä 13 henkeä ja haavoitti 14.
”Tarpeetonta lastia” lienevät olleet Nurmoon, nykyisen Lapuantien varteen sekä lsoonkyröön ja Laihialle pudonneet pommit, joista jäi muistoksi vain suuria kuoppia metsiin.
Lue koko juttu Eparista
Teksti: Iiris Kostiainen
Kuva: Seinäjoen museot