Ny on ste alakanu läpileivät ja härkäviikot, ku on joulunpyhistä selevitty hengis.
Pyhiä oliki yli faarin määrän ja sai nukkua pankkoväsynsä pois. Melekeen tuli känsä päähän.
Saateikas stä ennen joulua pahemmin kerkiä ittiänsä lepuuttohon, painetahan askareskumaras, jotta kaikki olis prikullensa niin ku äireelläniki on ollu.
Moon ainaki torennu jotta joulu on joka vuosi vähä erellistä maharottomee. Kersoolle ei meinaa löytyä enää mitää lahajoja ku viiren vanhasta on kaikki pelit ja vehkehet kännykästä ruveten.
Toista soli sota-aijan mukuloolla. Jos sai omenan, nisuäijän ja nästyykin – joulu oli pelastettu.
Ei osattu vaatia mitää ku ei ollu mitää ostettavaa. Onneksi joululauluperinnet kirkoos vetää kansan yhtehen vuoresta toisehen.
Mun on ottanu niin sainehesti päähäni ku nuo akkaanleheret on kaks kuuta ennen joulua paahtanu sivutolokulla jouluherkuusta.
Toinen toistansa mehevämpiä färikuvia ja kuola valuu suusta ku näki kuinka hyvää tuoki oli. Sitte ku on kirun kirun päästy joulunpyhistä, alakaa toinen ääni kellos.
Kaikki aviisit rupes paahtamahan laihrutus kuuriista. Kuinka ny kerkiää vielä saamahan kruppinsa rantakuntohon ennen kesää – jos ny heti aloottaa.
Kuvia katelles tuli mielehen, jotta miltähän nuo kaloirittomat keitokset mahtaa maistua Melekeen ku ovenkripaa järsiis.
Mehän tierämmä vuorevvarmasti, nottei iliman voita, kermaa ja sokuria ruokihin tuu mitää makua.
Joulun erellä kukaa ei puhunu siitä kuinka vahavalta kalorioota mihinäki klapsakas oli ja mikä ruoka parahite isköö luntioomehen.
Ny tuntoo ittensä suorastansa rikolliseksi ku tuli niin mässäältyä pyhinä. Moon ainaki torennu näin klupukymmenellä, jotta nuo kulinaariset nautinnot pakkaa olohon niitä ainuoota.
Eikä tätä nykyä trenkää ku lukaasta ruokaporvarin ilimootuksen, taikka kävellä marketin sivuutte ku jo muukama kaloria isköö lonkkahan.
Ja kaikki mistä mäki tykkään, lihoottaa, aiheuttaa syöpää tai on syntiä.
Puntari irvistelöö mulle kylyppärin nurkas mutta moon ollu kans rehevää enkoo kattonu siihen päinkää.
Pitääs vissihin ruveta ajattelohon niin ku poihojalaasmiehet pruukaa sanua, jottei sata kiloosill oo eres äänioikeutta ja ne punnitahanki neuvolan vaakas.
Yks 54 numeroonen ikäneito tuli kerran pyytöhön, jotta äitee kutoos sille tantun – oikeen käsin. Isä tykkäs jotta son sitte kuutiokauppa, jos rupiat.
Moon funteerannu, jotta tänä vuonna rupian käyttöhön suihkus fairia, ku siinä poton kylijes seisoo notta poistaa pinttyneemmänki rasvan. Nuo tavalliset saipuat ov vain lisänny volyymia.
Mutta eikähän se tästä rauhaannu jos selevitähän joinki tammikuusta, laskuusta ja totutahan tähän arkehen,
Mutta näillä mennähän mennähän ja orotetahan jotta kaamos loppuu ja kevään orotus tuoo meihin uutta puhtia. Me nousemma tästä vielä.
Aino Mäki-Kaukola
Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannien hallituksen jäsen.