Nelinien ainoa lapsi, tytär Anne-Marie Cronström menehtyi autolautta Estonian turmassa vuonna 1994. Hän oli silloin 70-vuotias. Äiti Elin Nelin oli kuollut kolme vuotta aiemmin 91-vuotiaana.
Cronström matkusti Estonialla neljän hengen porukassa: mukana olivat kollegat Margareta Källskog ja Wolter Ehn sekä tämän vaimo Marianne Ehn.
He työskentelivät Uppsalassa Murre- ja kansanperinnearkistossa. Cronströmin tutkimuskohteena oli erityisesti Viron ruotsinkielinen vähemmistö, vironruotsalaisuus.
Matka oli vapaa-ajanmatka, vaikka Tallinnassa tavattiinkin virolaisia kollegoita. Virolaiset olivat aiemmin vierailleet Uppsalassa. Kun laiva lähti Tallinnasta, ryhmä meni yhdessä illalliselle.
Marianne Ehn oli merisairas ja vetäytyi hyttiin jo puoli yhdeksän. Muut menivät perässä noin tunnin päästä.
Hytit olivat kannella kuusi. Ehnit yöpyivät yhdessä hytissä ja Cronström sekä Källskog toisessa.
Marianne Ehn heräsi outoihin ääniin ja herätti Wolterin. Hän kysyi Wolterilta, mitä kello on. Tämä katsoi rannekellostaan: puoliyö Ruotsin aikaa. Pian kuului rysäys, kaikki tavarat hytissä lensivät, ja laiva kallistui voimakkaasti. Moottorit pysähtyivät. He lähtivät heti hytistä, Marianne laittoi takin yöpaidan päälle ja Wolter puki housut. Molemmat olivat paljain jaloin.
Wolter oli kuitenkin huolissaan kollegoistaan ja kääntyi vielä takaisin yrittääkseen etsiä heitä. Källskogista saatiin havainto, mutta Cronströmistä ei.
Kannelle oli vaikea päästä, sillä laiva oli kallistunut jo niin paljon. Ehnit kuitenkin onnistuivat.
He pääsivät pelastuslautalle, joka liukui laivan kylkeä pitkin mereen. Ehnit pitivät toisiaan kädestä. Meressä lautta kuitenkin kääntyi ylösalaisin ja kaikki joutuivat veden varaan.
Marianne Ehn ei ole halunnut puhua onnettomuudesta koskaan julkisuudessa, mutta poikkeuksena hän antoi vuonna 2014 haastattelun paikalliselle Upsala Nya Tidning -lehdelle (UNT).
– Oli sysipimeää, joten emme nähneet toisiamme. Mutta huusimme vedessä toisillemme pari kertaa, hän kertoo haastattelussa.
Kolmannella kerralla hän ei enää saanut mieheltään vastausta, ja ymmärsi mitä se merkitsi.
Marianne Ehn pääsi merestä ylös toiselle pelastuslautalle. Hän näki laivoja ja helikoptereita, mutta avun tulo kesti tuntikausia.
UNT-lehden haastattelussa Ehn muistelee, että lautalla oli norjalainen mies, joka pysyi koko yön hämmästyttävän toimintakykyisenä.
– Hän tarttui minuun moneen kertaan ja sanoi, etten saa nukahtaa. Hän löysi hätäraketin ja sytytti sen, muttei lähettänyt sitä, vaan piti edessään. Me muut pelkäsimme että se räjähtäisi ja alkaisi palaa, mutta lopulta sen takia Isabella löysi meidät.
Marianne Ehnin ruumiinlämpö oli tuolloin 30 astetta. Hän joutui viettämään 20 päivää sairaalassa Turussa.
Estoniassa kuoli 852 ihmistä. Vain 137 ihmistä pelastui. Marianne Ehn oli onnettomuuden sattuessa 59-vuotias. Hän oli turman vanhin naispuolinen eloonjäänyt.
Wolter Ehnin ruumis löytyi merestä. Myös Margaretha Källskogin ruumis löydettiin merestä. Molemmat on haudattu Ruotsiin. Anne-Marie Cronströmin ruumista ei koskaan löydetty. Ei tiedetä, pääsikö hän pelastautumiskannelle vai upposiko hän laivan mukana.
Kunnioittaakseen vaimonsa ja appivanhempiensa muistoa Anne-Marie Cronströmin mies Nils-Gustav Cronström lahjoitti perheen vaasalaiskodin ja sen esineet Vaasan kaupungille kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1997.
LAURA KROHN
Lähteet: The Estonia Project -nettisivusto ja Upsala Nya Tidning 21.9.2014 (www.unt.se)