Ihmisrakas, leikkisä ja helposti koulutettava australianlabradoodle on hurmannut suomalaiset ja pentuja jonotetaan jopa vuoden.
Villakoirasta, labradorista ja cockerspanielista sekoittuva australianlabradoodle ei kuitenkaan ole Kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n eikä sen alaisen Suomen Kennelliiton hyväksymä rotu, sillä FCI:n sääntöjen mukaan olemassa olevia rotuja ei saa risteyttää keskenään.
Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin puheenjohtaja Reino Korpelan mukaan risteytyskieltoon on useita syitä, kuten koirien terveyden vaaliminen.
Koirapiireissä ja mediassa kummastusta on herättänyt australianlabradoodlejen rotukoiria selvästi korkeampi hinta ja steriloimispakko. Asiasta on kirjoittanut muun muassa Iltalehti (3.7.2022).
Pentujen keskihinta pyörii 3500 euron paikkeilla ja kaupanteon ehtona on usein se, että lemmikkikoira steriloidaan 18 kuukauden ikään mennessä.
Korpelaa steriloimispakko kummastuttaa.
– Steriloinnin ympärillä pyörii mielestäni bisnes, jossa australianlabradoodlejen kasvatus halutaan pitää pienen piirin asiana. Steriloinnilla ei ole mitään tekemistä FCI:n ja Suomen Kennelliiton sääntöjen kanssa, Korpela pohtii.
Hän itse kasvattaa labradoreja.
– Onhan sekin vähän erikoista, että roturisteytyksestä maksetaan tuplahinta rotukoiraan verrattuna. Labradorin pennun hinta kun pyörii siinä 1500 euron paikkeilla.
Suomen australianlabradoodleyhdistys ei vastannut Ilkka-Pohjalaisen yhteydenottopyyntöihin, mutta jotain lajin suuresta suosiosta kertonee se, että vuonna 2021 Suomessa oli kyseiseen yhdistykseen kuuluvia kasvattajia 13 (Yle 4.5.2021), kun nyt niitä on jo 22.
Edelleen kehittyvä koirarotu
Australianlabradoodle on vielä suhteellisen uusi rotusekoitus. Se sai alkunsa 1990-luvun alkupuolella Australiassa, kun kasvattajat halusivat kehittää opaskoiran niille, jotka eivät labradoria pysty allergiasyistä ottamaan.
– Siinä on ollut ajatuksena yhdistää labradorin palvelunhalu ja villakoiran turkki, Korpela tietää.
Australianlabradoodleilla on kolme kansainvälistä järjestöä WALA, ALAEU ja ALAA, jotka pitävät yllä omaa rekisteriä ja kantatietoja.
Suomen australianlabradoodle -yhdistykseen kuuluvat kasvattajat ovat sitoutuneet rekisteröimään pentunsa rotujärjestöön. Sen myötä kasvattaja on sitoutunut noudattamaan kyseisen järjestön eettisiä ohjeita.
Seinäjokelaisen australianlabradoodle Lillin omistaja Anu Koivulahden mukaan rodun jalostus on vastuullista.
– Potentiaalisilta rodunjatkajilta kuvataan esimerkiksi lonkat ja otetaan dna-testit ihan kuten rotukoiristakin.
Koivulahti näkee lemmikkikoiriksi kasvatettavien australianlabradoodlejen steriloimisvelvollisuuden eettisenä toimintana.
– Jos sitä ei olisi, kuka tahansa voisi lähteä teettämään pentuja. Tällöin rotuun voisi sekoittua sellaista, mitä ei sinne haluta. Kyseessä on kuitenkin edelleen kehittyvä koirarotu. Jos kastraatiota ei ole valmis hyväksymään, voi hankkia jonkun muun koirarodun.
Kaikki uusi herättää ensin vastustusta
Koivulahdelle itselleen valikoitui juuri australianlabradoodle lähipiirin allergioiden vuoksi.
– Mikään rotu ei toki ole täysin allergiavapaa, mutta nämä allergisoivat keskimääräistä vähemmän, koska pohjavilla puuttuu.
Koiransa kovaa hintaa Koivulahti ei kauhistele, vaan näkee hinnan määräytyvän kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Sekä Korpela että Koivulahti pitävät mahdollisena, että jossain vaiheessa australianlabradoodle saa rotumääritelmänsä.
– Jalostustyö on lähtenyt käyntiin vasta muutama vuosikymmen sitten, joten ei voi olettaakaan, että heti saa rotustatusta. Mutta kautta aikainhan rotuja on risteytetty keskenään, miten eri rodut olisivat muuten syntyneet, Koivulahti pohtii.
Korpelan mukaan sterilointipakkoa ei voi rotustatusta saadessa enää olla.
– Siinä tilanteessa markkina on vapaa kaikille, mikä tasaa myös hintoja. Mutta muutos on hidas, sillä kaikki uusi herättää aina ensin vastustusta.