Kokemukset Puolasta ja Baltiasta osoittavat, että siirtolaisten käyttäminen hybridivaikuttamisessa on tullut jäädäkseen. Viime vuosina Venäjän liittolainen Valko-Venäjä on työntänyt siirtolaisia Euroopan unionin itärajalle. Nyt Suomi on Baltian ja Puolan kanssa samanlaisessa asemassa.
– Tämä on uusi pelin henki, ja se on tullut jäädäkseen, sanoo britannialaisen Chatham House -tutkimuslaitoksen tutkija Anais Marin STT:lle puhelimitse Puolasta.
– Valitettavasti Kreml voi kasvattaa painetta ja tuoda lisää ihmisiä. Nyt puhumme kymmenistä päivässä (Suomen itärajalla), se ei ole mitään.
Marin lisää, että venäläistietojen mukaan Venäjällä on miljoonia paperittomia siirtolaisia, joita voisi potentiaalisesti lähettää EU:n itärajalle. Hän pohtii, että tulevaisuudessa Venäjälle saapuu todennäköisesti myös lisää ihmisiä, jotka toivovat pääsevänsä Eurooppaan. Hän perustelee näkemystään sillä, että Afganistanin tilanteen on arvioitu heikkenevän, samoin Lähi-idässä soditaan ja ilmastokriisi laittaa ihmisiä liikekannalle.
– Heillä on ikään kuin loputon varasto ammuksia tässä siirtolaisten käyttämisessä aseena.
Marin sanoo, että on valitettavaa puhua ihmisistä aseina, mutta sellaisena tilanne nyt näyttäytyy.
Liettuassa päinvastoin kuin Suomessa
Suomen tämänhetkistä tilannetta pohtiessaan Marin tuo esiin Liettuan, jossa jokin aika sitten suljettiin pieniä raja-asemia Valko-Venäjän vastaisella rajalla. Liettua perusteli BBC:n mukaan päätöstään uhalla kansalliselle turvallisuudelle ja salakuljetuksella.
Ajatuksena oli Marinin mukaan se, että suuremmilla asemilla voidaan paremmin hallita suurempia määriä ihmisjoukkoja ja niillä on vaadittavaa teknologiaa ja osaamista turvapaikkahakemusten vastaanottamiseen. Samalla hänestä voidaan taata paremmin ihmisoikeuksien toteutuminen.
Suomessa sen sijaan on suljettu suurimpia raja-asemia, jotka ovat olleet auki ympärivuorokautisesti. Turvapaikan hakeminen on keskitetty kahdelle asemalle. Perjantaina vain Raja-Joosepin asema jää auki. Ajatuksena lienee se, että pohjoisempien raja-asemien saavuttaminen on haastavampaa.
– Kun meillä on suuri epäilys siitä, että venäläiset tuovat rajalle ihmisiä, ajatus saavuttamisesta on epäolennainen.
Marin tiedostaa, että Suomen ja Venäjän raja on muun muassa pidempi kuin Liettuan ja Valko-Venäjän.
Viro valmiina
Marin sanoo, että tilanne Puolan ja Valko-Venäjän rajalla on ollut yli kahden vuoden ajan enemmän tai vähemmän vakaa. Ainakaan alkuviikosta Venäjän operaatio Suomen rajalla ei ollut hänen mukaansa vaikuttanut rajan tilanteeseen.
Virossa sen sijaan seurataan tarkkaan Suomen rajan tilannetta. Sinä aikana, kun Suomen itärajan on ylittänyt satoja kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole ollut tarvittavia matkustusasiakirjoja, Viroon heitä on saapunut joitakin kymmeniä.
Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen varajohtaja Kristi Raik sanoo STT:lle puhelimitse, että Viro on valmis toimimaan nopeastikin.
Viron presidentti Alar Karis vieraili tänään Narvan raja-asemalla. Uutistoimisto BNS:n mukaan hän sanoi Viron olevan valmistautunut Venäjän kaikenlaisiin yrityksiin käyttää siirtolaisia epävakauden luomisessa maan itärajalla.
"Ei voida noudattaa turvapaikanhakuoikeutta"
Suomessa rajansulkemiskeskustelussa korostuivat jo uutta rajavartiolakia tehdessä kaksi näkökulmaa: ihmisoikeudet sekä turvapaikanhakijoiden oikeusturva ja toisaalta turvallisuus sekä hybridivaikuttamisen torjunta.
Virossa on otettu selkeä kanta painottaa turvallisuusnäkökulmaa mahdollisessa Venäjän operaatiossa.
– Konsensus on vahvemmin kuin Suomessa sillä kannalla, että turvallisuus edellä pitää tällaisessa tilanteessa mennä, Raik sanoo.
– Ei siihen voi vastata sillä, että me nyt sataprosenttisesti kunnioitamme kansainvälisiä normeja tilanteessa, jossa Venäjä loukkaa meitä, hyökkää ikään kuin heidän (siirtolaisten) kautta. Se tarkoittaa sitä valintaa, että pitää mennä turvallisuus edellä tässä tilanteessa.
Raik arvioi, että Viron hieman kovempi lähestymistapa johtunee siitä, että entisessä Neuvostoliiton maassa on läheisemmässä muistissa Venäjän uhka kuin Suomessa.
– Tässä maahanmuuttajien käytössä hybridihyökkäyksen välineenä ei voida noudattaa turvapaikanhakuoikeutta, kun Venäjä nimenomaan yrittää käytä sitä aseena meitä vastaan.
– Se ei tarkoita sitä, että muuten ei kunnioitettaisi ihmisoikeuksia. Venäjä on naapuri, joka ei itse kansainvälisistä normeista piittaa.
Raik muistuttaa, että Venäjä seuraa, miten Suomi reagoi. Hän näkee, että jos Venäjä saisi Suomen taipumaan, kasvaisi myös riski, että ihmisiä tuotaisiin lisää rajalle. Taipumisella hän tarkoittaa hajaannuksen ja epävakauden syntymistä.
– Venäjä pystyisi tuomaan rajalle vaikka kuinka paljon ihmisiä.
Puolassa ihmisoikeudet ei painopisteenä
Marin sanoo, että Puolassa ihmisoikeusnäkökulma ei ole ollut painopiste Valko-Venäjän vastaista rajaa tarkasteltaessa. Jo vuoden 2015 pakolaiskriisissä Puola ilmoitti, että se vastustaa EU:n ajatusta tasaisemmasta vastuunjaosta turvapaikanhakijakysymyksessä. Aika-ajoin Puola on sanonut ottavansa vastaan ainoastaan valkoisia katolisia turvapaikanhakijoita.
Puolaa on kritisoitu kovista toimista siirtolaisia vastaan Valko-Venäjän vastaisella rajalla. Vuodesta 2021 rajalle on organisoitu ainakin Lähi-idästä ja Afrikasta tulevia siirtolaisia, jotka ovat toivoneet pääsevänsä EU-alueelle.
Puola esimerkiksi on työntänyt ihmisiä voimalla takaisin Valko-Venäjälle. Osa ihmisistä jäi jumiin rajavyöhykkeelle. Raja-alueella on myös raportoitu siirtolaisten kuolemista.
Puola ei ole ainoa, jota on kritisoitu. Esimerkiksi Latvia on saanut kritiikkiä ihmisoikeusjärjestöiltä. Samalla, kun maat ovat toivottaneet tervetulleiksi Ukrainasta sotaa pakenevia ihmisiä, Lähi-idän ja Afrikan maista tulevat ovat kokeneet kovaa kohtelua.
Valta vaihtuu Puolassa
Vuodesta 2015 Puolassa on ollut vallassa Laki ja oikeus -puolue (PiS), mutta tämän syksyn vaaleissa EU-mielinen oppositio sai enemmistön maan parlamenttiin.
Uusi hallitus ei ole vielä noussut valtaan. Marin arvioi, että uusi hallitus tuskin muuttaa merkittävästi Puolan rajapolitiikkaa. Hän kuitenkin sanoo, että se saattaa olla hieman enemmän huolissaan siitä, miten Puola näyttäytyy kansainvälisten yhteistyötahojen silmissä.
– Ehkä he tulevat harvemmin työntämään ihmisiä takaisin. Tämä on kansainvälisten ihmisoikeuslakien ja -standardien vastaista.
Marin arvioi, että uusi hallitus saattaa myös sallia ylittäjien auttamisen. Heidän auttamisestaan on voinut saada Puolassa rangaistuksen.
– Ehkä he antaisivat ihmisten, vapaaehtoisten, järjestöjen, lääkärien, ensihoitajien auttaa ihmisiä metsässä, jotta he eivät kuole kylmyyteen. He saattavat myös esimerkiksi antaa kansainvälisten ihmisoikeuksia tarkkailevien järjestöjen päästä raja-alueelle.
Perinteinen diplomatia avuksi?
Marin sanoo, että ihmisten saapuminen ei ole kausittaista, vaan se riippuu maiden suhteen tilanteesta.
– Tiedämme hyvin, että se on poliittisesti järjestettyä, sillä virtaus vaihtelee.
Tutkija näkee, että hybridihyökkäysten yleistyessä on myös turvauduttava perinteiseen diplomatiaan. Hän huomauttaa, että raja toimii kahteen suuntaan ja hänen mukaansa Valko-Venäjäkin ymmärtää, että sen auki oleminen on sille taloudellisesti tärkeää.
Marin mainitsee myös, miten tärkeää on, että EU-maat toimivat koordinoidusti. Hän antaa esimerkin siitä, että jos raja on suljettu Liettuassa mutta auki Puolassa, toimet voivat näyttäytyä epäjohdonmukaisina.