Häämatkaa Tunisiassa viettänyt Mahdi Kharrut sai vaimoineen kuulla kesken lomaviikon, että kotimaassa Turkissa on yritetty sotilasvallankaappausta. Lauantaina pariskunta saikin odotella epätietoisena paluulentoaan Tunisin lentokentällä. Perjantain sekasorron jäljiltä Atatürkin kenttä Istanbulissa oli iltapäivään saakka poikkeustilassa, ja useita lentoja jouduttiin perumaan.
Kharrut kertoi tietävänsä suurin piirtein, mitä kotimaassa oli tapahtunut. Hän arveli, että vain pieni upseerien ryhmä oli kaappausyrityksen takana.
–Kansa kuitenkin tukee (presidentti Recep Tayyip) Erdogania, Kharrut vakuutti.
Illansuussa Kharrut puolisoineen sai tiedon, että Istanbulin kenttä on jälleen toiminnassa ja lennot kulkevat.
–Ei meitä pelota palata kotiin. Jos pelottaisi, emme menisi takaisin, Kharrut hymyili jonottaessaan reilulla tunnilla lähtöään viivästyttäneelle TunisAirin lennolle 216 Istanbuliin.
Iltakymmeneltä Atatürkin lentokentällä tilanne vaikutti normalisoituneen nopeasti iltapäivän viivästysten jälkeen. Terminaalitiloissa mikään ei viitannut siihen, että maa olisi päivää aiemmin ollut lähellä suistua kaaokseen. Matkustajat jonottivat turvatarkastuksiin tavalliseen tapaan ja jopa passintarkastajat vaikuttivat olevan hyvällä tuulella. Ylimääräistä virkavaltaa kentällä ei näkynyt.
Kaappausyrityksen jälkilaineet löivät kuitenkin kasvoille pian terminaalin ulkopuolella. Sadat Turkin lippuihin kääriytyneet mielenosoittajat olivat vallanneet lentokentälle johtavan tien. Ihmisjoukko pysäytteli autoja, joista vastattiin väkijoukon huutoihin heiluttelemalla punaisia lippuja ikkunoista.
Valtaosin nuorista miehistä koostunut joukko kiipeili rakennusten ja tienvarren aitojen päälle. Väkijoukko huusi välillä rytmikkäitä iskulauseita yhteen ääneen, toisinaan taas huudot hajosivat korvia huumaavaksi kakofoniaksi. Meteli kuulosti suurin piirtein siltä kuin Suomi olisi voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja voitonjuhlat olisi järjestetty Senaatintorin sijaan asematunnelissa.
Tilanteessa oli vaikea saada selvää, olivatko ihmiset iloisia vai vihaisia. Kukaan ei tuntunut osaavan englantia, mutta parikymppisten nuorten miesten joukko tarjoutui keskustelemaan puhelimen käännösohjelman välityksellä.
–Tämä on demokratiaa, ryhmän puhemiehenä toiminut Mujahideen Türkylmaz näppäili kännykkäänsä.
Hän tarkensi, että mielenosoittajat haluavat lisää demokratiaa. Kaikesta päätellen kansanjoukko ei ollut ainakaan Erdogania vastaan, mutteivät erityisesti hänen puolellaankaan. Sotilasvallankaappauksen he sen sijaan tuomitsivat.
–Se oli demokratian vastainen vallankaappaus, Türkylmaz kirjoitti ennen kuin yhtyi rytmikkäisiin huutoihin, joissa toistui ainakin sana Allah.
Ajaessa poispäin lentokentältä ja mielenosoituksesta kaupunki näytti jälleen selvästi rauhallisemmalta. Kadunvarsien kahviloissa ihmiset istuivat iltaa juomiaan nautiskellen. Ei jäänyt kuitenkaan epäselväksi, että kaappausyritys oli vaikuttanut kaikkiin kaupunkilaisiin. Taksikuski, hädin tuskin malttaen pitää ratista kiinni, esitteli tohkeissaan toinen toistaan julmempia kuvia kännykästään. Hän oli ottanut kuvia kaduilla makaavista ruumiista perjantain ja lauantain välisenä yönä. Yhdessä kuvassa joukko ruumiita lojui keskellä katua. Toisessa sotilaspukuisesta miehestä oli jäljellä vain yläruumis, joka makasi kadunvarressa. Kuski intoutui pian myös näyttämään videoita Bosporinsalmen sillalta, jota armeijan kapinalliset miehittivät tankein perjantaina, kunnes joutuivat antautumaan. Yhdessä videossa väkijoukko potki maassa makavaa sotilasta. Toisessa videossa ihmiset olivat ympäröineet verisenä makaavan sotilaan, joka yritti kurottaa kättään hyökkääjiä kohti. Piirittävässä väkijoukossa näkyi myös poliiseja. Video päättyi siihen, että joku ilmeisesti ampui sotilasta käsiaseella.
Taksin lähestyessä Istanbulin keskustaa kadut palasivat jälleen enemmän kuin eloisiksi. Pari kilometriä ennen Taksim-aukiota alkoi ruuhka, jossa sadat autot soittivat torviaan, hätävilkut välkkyen. Edellä ajavan Dacia-pakettiauton molemmista sivuovista roikkui nuoria miehiä ulkona, Turkin liput käsissään. Autojen seassa puikkelehti myös poliisimoottoripyöriä lipuilla koristeltuina.
Puoliltaöin Taksim-aukiolla vaikutti olevan käynnissä varsinainen festivaali. Autojen torvet, ihmisten huudot ja aukion keskelle tuodut kaiuttimet loivat korvia särkevän äänimuurin. Jos meteli lentokentällä vaikutti jääkiekon maailmanmestaruusjuhlilta, keskustan pauhu oli kuin maa olisi voittanut jääkiekon ja jalkapallon maailmanmestaruuden sekä euroviisut samaan aikaan.
Aukion liepeillä pyöri kaupustelijoita, jotka myivät juhlijoille vettä, kahvia, pikkusuolaisia ja vesimelonin paloja. Varsin suosittua huvia näytti olevan selfieiden ottaminen aukion reunalle pysäköidyn rynnäkkövaunun edessä. Vaunun päällä kaksi poliisia vartioi tilannetta rynnäkökivääreineen.
Tuhannet ihmiset kuljeksivat kohti aukion keskustaa, jossa muutama mies seisoi kaiuttimilla varustetun pakettiauton päällä ja huudatti yleisöä iskulausein. Monet kantoivat presidentti Erdoganin nimellä varustettuja nauhoja käsissään tai päänsä ympärillä. Tilaisuus vaikutti voitonjuhlalta, vaikka oli vaikea sanoa, olivatko ihmiset erityisen iloisia. Ainakaan kaikki eivät yhtyneet riemuun.
–Ei tässä ole kyse demokratiasta. He haluavat vain lisää islamia. Vihaan heitä kaikkia, tuhahti hoikka nuorimies englanniksi ja katosi väkijoukkoon yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
RAMI NIEMINEN/LÄNNEN MEDIA